Näinhän se on, ettei suunnitelmista kannattaisi paljon etukäteen henkseleitä paukutella. Nyt kävi juurikin niin, että naaras parhaassa kiimassa ja kokenut kolli - eikä yhtään astumista. Ai miksei? No kun ei naaras laskenut kollia kyllin lähelle. Useamman päivän saivat yhdessä hyöriä. Ensin kylppärissä, sitten koko asunnossa. Kun ei niin ei.
Tämä oli kolmas kohdalleni osunut "astutus" tätä laatua. No ei ole astutus kun ei ole astuttu. Eikä tyttö jää tyhjäksi kun ei ole astuttu.
Se mikä itseä tässä nyt mietityttää, on että onko mulla nyt sukupolvi tissiposkia, jotka ei pysty lisääntymään kuin omassa budoaarissa, mamman pitäessä tassusta kiinni?
No ei nyt sukupolvi, mutta kaksi näistä "Ei, en mä kollia halunnutkaan!" -tytöistä on omaa kasvatustani. Jemsuhan teki myös stopin jäädessään Riston kanssa kaksin kollin kotiin, mutta Hurinesiassa Jemmiksen romanssi Riston kanssahan kukoisti, mutta vauvoja ei niistäkään astumisista tullut. Kyseessä oli toinen tyhjäksi jääminen kissankasvattajaurani aikana. Selitystä sille ei ole. Eikä kaikelle aina olekaan. Mutta tämä Esmen keissi kyllä kummastuttaa. Täytyypä seuraavaa kiimaa odotellessa miettiä, mitä tehdään. Ko. sulhasta en kyllä haluaisi jättää käyttämättä. Olisiko se sitten niin, että Jemmis ja E. vaihtavat sulhasia päikseen? Sukkareiden puolesta täysin mahdollista.
Eilinen viesti Christalilta kertoi kanelimiehemme Didierin kusevan taloa nurin Salossa. Pitäisi senkin suhteen tehdä ratkaisuja. Oi voi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti