Painot oikein ja 4vk 5pv kuvat

Kuvat ylhäältä alas: Myy (250g), Hande (350g), Aurora (368g), Lenni (311g) ja Kärppä (308g)

Pentupainia

á la Lenni ja Myy. Kuvattu tänään, hetki sitten (ja sen tähden kalterin läpi, että jos olisin noussut tuolista seisomaan, olisivat tenavat syöksyneet aidalle kiljumaan mulle "syliin syliin!" vaatimuksia, eikä painihetkeä olisi saatu ikuistetuksi ;)).

Räpsyjä ja 4,5 viikkoisten painot

Alkaa vaatia kekseliäisyyttä 4,5 viikkoisten williccojen punnitseminen, nämä elosalamat kun eivät pysyisi hereillä ollessaan paikallaan hetkeäkään. Kirjuria ja muovikippoa apuna käyttäen, olemalla salamaakin nopeampi, se kuitenkin onnistui. Teonsanojen painot, ikää 4vk 2 pv:

Myy......151g
Hannes...199g
Lenni....190g
Aurora...225g
Kärppä...164g

Sinnikäs liha-kermissössön maistattaminen tuotti tänään tulosta, sillä Aurora käytti tänään pitkän tovin maistelemalla herkkua itse lautaselta. Kuvia siitä ja maitoparroista taustalla. Mukana kuvissa myös suklaa-Nexu. :)

Taivaallisen ihania kuvia

Kiitokset Väyrysen Elinalle, joka täällä käydessään otti karvan verran parempia kuvia kissoistamme ja parista koirulistakin. Kyllä on eroa kameralla ja kameralla, jos nyt kameran käyttäjälläkin!

Pari kuvaa lauantailta tässä. Loput tulevat uusilta nettisivuilta aukeavaan albumiin, jahka saan sen luotua ja kuvat sinne siirrettyä.

Hirveä vahinko

Meillä tapahtui se, mistä vain kuullaan, luetaan tapahtuneen toiselle. Se oli kaikki hetkessä ohi - Näätää ei enää ole. Kaikista reippain ja lupaavin. Rullakorvainen kaakaokupissa uitettu pojanköllikkä, jonka kanssa vielä iltapäivällä otin päiväunet auringossa, illalla työvuoron jälkeen se torkkui kämmenelläni. Poissa.

Ei ole sanoja, on vain epäusko ja suru.

Wiccalla on pentuja

Kun äidinrakkaus leimahtaa, ei sitä naurettavat puolenmetrinaidat pidättele. Pystyttelin taas aamulla lastentarhaa yön jäljiltä ja kun keskittyminen puhelusoiton vuoksi hetkeksi herpaantui, oli aitauksessa yllättäin hieman isokokoinen emo kissanpennuille. Koirien ääniin ja hajuihin tottuneille pennuille tuo ei ollut suurikaan ihmetyksenaihe. Tällä hetkellä rohkeimmin maailmaansa kartoittavat balineesipennut Hannes, Kärppä ja Näätä hakeutuivat heti ison mustan maman helmoihin Lämpöä, lohtua ja ehkä hieman maitoakin etsimään. Kolmannessa vetivät vesiperän, mutta turvaa ja lämpöä tuo suuri karvainen kyllä tarjoaa. Toki valvottuna - yksin en kilttiäkään koiraa eri eläinlajin pentujen (tai yleensäkään muiden kuin omiensa) kanssa jättäisi. Aamulta kuvapläjäystä tässä. Broiskunjauheliha-kermis gourmet tarjoilua coming up!

P.S. Päivänvalo sen todisti: Näätä ei suinkaan olekaan sininen - se on todentotta suklaa! Kärppä puolestaan on liian lämmin siniseksi - sen on oltava lila! Vau. :)

Tilaa!

Pentujen kävelyharjoitukset vaativat tilaa ja kangashäkki käy ahtaaksi, sängyllä kävelyn harjoittelu ei ole turvallista, ei liioin isojen (mutta kilttien) koirien jaloissa. Ratkaisu mulla on ollut kokoajan tiedossa, joskus vain matka ulko-ovelta ulkovaraston ovelle tuntuu olevan liian pitkä. Tänään sisuunnuin ja kävelin tuon ainakin 20 askelta suuntaansa, roudasin koiria varten hankitun pentuaitauksen sisälle ja pystytin sen samantien liki vanhoille jalansijoille olohuoneeseen.

Siinä se nyt on - koiravapaa kävelynharjoittelualue. Aitahan ei koiria pidättele, mutta minä kyllä. Ipanoiden teppastelut olivatkin perheessämme illan viihdenumero, jota jokainen - ne tähän saakka vähemmänkin pennuista kiinnostuneet - kävi läheltä seuraamassa. Arton kanssa me istuimme aitauksessa kahdestaan, heti aidan toisella puolella pentujen olemassaolon tiedostanut vanha Taramamma tuijotti silmiä räpäyttämättä pieniä ihmeitä aina sopivan lähelle eksyneitä pupupeppuja aidan raosta haistellen, Wiccan olkkarin nurkasta urisemista uhkailuista huolimatta. Aku käväisi haistelemassa poikaansa Hannesta, joka (taas kerran!) otti ensimmäisenä tilan haltuun ja loikki sen jälkeen tiehensä, Lupe nuorin koira hyppäsi kerran aidan yli ja pysyi sen jälkeen irvistelyllä ja komentelulla nahoissaan, vaikka tiukkaa se teki. Kookos ja Myski seurasivat sirkusta on and off, katosivat välillä kuin vampyyrit yöhön ja palasivat taas seuraamaan pienten valkoisten puuhia.

Sillä aikaa kun minä kuvasin, mätti Myski selkäni takana "pikkusisaruksia" tassulla päähän. Kun huomasin tähän, huomasin Myskin ja siitä onnellistuneena Myssymies unohti kaiken muun ja kömpi syliin hurisemaan.

Aika erityista ja aika hauskaa oli. Leikkihetken jälkeen keräsin naperot pesään ja sinne ne jäivät nukkumaan. Josko huomenna maisteltaisiin vauvaruokia...

Salamalla räpsittyä

Illalta vielä pari kuvaa. Värejä ei erotu, mutta värin tummuuden erot näkyvät. Viiriäisiä on himppasen vaikea saada pysymään kuvatessa aloillaan. Alimmassa kuvassa uusi, korkeampi pesä (ja joku veikkagustafsson siellä emon olkapäällä).

Yritin vielä katoavassa päivän valossa tillottaa ikkunan ääressä naamiopentujen värejä, mutta tulin vain epätietoisemmaksi. Nyt Näädän poskityynyissä on häivähdys suklaata!

Kolme viikkoa jo!

Minne se aika rientää! Yllä kolmiviikkoiset Teonsanat. Ylhäältä: Kärppä, Aurora, Lenni, Hannes, Näätä, Myy. Kuvausassarina toiminut emo huolehti myös cateringistä, Myskikin piipahti setissä. Ympärillä pyörinyttä, kiinnostunutta koiraemoa ei kuvissa näy.

Myski poistettiin setistä, kun alkoi hammastelemaan Handen korvaa. Se on vielä liian iso kaiffari näiden kanssa mittelemään. Kahdessa alimmassa kuvassa poikarakkautta á la Aku & Myski. Ovat muuttaneet yhteiseen pesään (Pieni, mutta valoisa penthouse pentumökin katolla.) ;)