Suklaapupun parempi leikki

Meillä vain Pääsiäinen jatkuu. Kuopuksen päiväkodissa askartelema pääsisäiskoriste on kissanpuussa killuessaan säästynyt yllättävän vähin vaurioin. Kuvasarjaa Nexusta, joka meillä ottaa tilaa (ja kiipeilypuita) haltuun täpinöimässä langasta roikkuvan munan kanssa. Loppuun kuva Myskistä hetkeä ennenkuin se kaataa ruusumaljakon keittiön pöydältä ja koirakaverin kanssa pesimässä.

Tulossa niitä painoja. Patterikin on viimein ostettu , vaan minne hittoon sen kauppakassien purkaja jemmasi?

Tilaa!

Pentujen kävelyharjoitukset vaativat tilaa ja kangashäkki käy ahtaaksi, sängyllä kävelyn harjoittelu ei ole turvallista, ei liioin isojen (mutta kilttien) koirien jaloissa. Ratkaisu mulla on ollut kokoajan tiedossa, joskus vain matka ulko-ovelta ulkovaraston ovelle tuntuu olevan liian pitkä. Tänään sisuunnuin ja kävelin tuon ainakin 20 askelta suuntaansa, roudasin koiria varten hankitun pentuaitauksen sisälle ja pystytin sen samantien liki vanhoille jalansijoille olohuoneeseen.

Siinä se nyt on - koiravapaa kävelynharjoittelualue. Aitahan ei koiria pidättele, mutta minä kyllä. Ipanoiden teppastelut olivatkin perheessämme illan viihdenumero, jota jokainen - ne tähän saakka vähemmänkin pennuista kiinnostuneet - kävi läheltä seuraamassa. Arton kanssa me istuimme aitauksessa kahdestaan, heti aidan toisella puolella pentujen olemassaolon tiedostanut vanha Taramamma tuijotti silmiä räpäyttämättä pieniä ihmeitä aina sopivan lähelle eksyneitä pupupeppuja aidan raosta haistellen, Wiccan olkkarin nurkasta urisemista uhkailuista huolimatta. Aku käväisi haistelemassa poikaansa Hannesta, joka (taas kerran!) otti ensimmäisenä tilan haltuun ja loikki sen jälkeen tiehensä, Lupe nuorin koira hyppäsi kerran aidan yli ja pysyi sen jälkeen irvistelyllä ja komentelulla nahoissaan, vaikka tiukkaa se teki. Kookos ja Myski seurasivat sirkusta on and off, katosivat välillä kuin vampyyrit yöhön ja palasivat taas seuraamaan pienten valkoisten puuhia.

Sillä aikaa kun minä kuvasin, mätti Myski selkäni takana "pikkusisaruksia" tassulla päähän. Kun huomasin tähän, huomasin Myskin ja siitä onnellistuneena Myssymies unohti kaiken muun ja kömpi syliin hurisemaan.

Aika erityista ja aika hauskaa oli. Leikkihetken jälkeen keräsin naperot pesään ja sinne ne jäivät nukkumaan. Josko huomenna maisteltaisiin vauvaruokia...

Kolme viikkoa jo!

Minne se aika rientää! Yllä kolmiviikkoiset Teonsanat. Ylhäältä: Kärppä, Aurora, Lenni, Hannes, Näätä, Myy. Kuvausassarina toiminut emo huolehti myös cateringistä, Myskikin piipahti setissä. Ympärillä pyörinyttä, kiinnostunutta koiraemoa ei kuvissa näy.

Myski poistettiin setistä, kun alkoi hammastelemaan Handen korvaa. Se on vielä liian iso kaiffari näiden kanssa mittelemään. Kahdessa alimmassa kuvassa poikarakkautta á la Aku & Myski. Ovat muuttaneet yhteiseen pesään (Pieni, mutta valoisa penthouse pentumökin katolla.) ;)

Lisää kuvia

Koitin taas kuvata noita naamiovärejä, vaan eihän ne noista paljon erotu. Kolmessa ekassa kuvassa Kärppä, kahdessa seuraavassa Näätä, sitten linssilude Myski ja lopuissa tunnelmaa ja karvanpituutta (vasemmalla siamilainen, oikealla balineesi). Enjoy!

J.K. Mitä enemmän Näätää katselen, sitä epävarmemmaksi sen siamilaisuudesta tulen. Vaikka ero balineesisiskoon on karvanpituudessa melkoinen, on se sitä myös sileisiin siamilaissisaruksiin verrattuna. Lisäksi sillä kasvaa korvien takana hupsut hulmukarvat. Siamilainenko?

Maailman paras kissanlelu

Viikko takaperin TICA-näyttelyssä Myski sai Loviisan Heidiltä lahjaksi maailman parhaimman kissanlelun! Vaijerin, jossa "kärpäsinä" jonkinlaisesta pahvipaperi tms. sekoitteesta tehtyjä vaijerissa lähes vapaasti liikkuvia rullia. Turhaa ei lelua kehuttu, sillä jopa kissanomistaja itse lumoutuu lelulla kissan kanssa leikkiessään! Vieheen liikeradat ovat täysin ennalta-arvaamattomat ja pienikin hipaisu muuttaa sen suuntaa. Kyseessä on siis loputtomasti hupia tarjoava virikeväline, josta tosin meidän tappaja tekisi selvän hetkessä. Tekisi, sillä kiinni se sen saa, mutta paloiksi pistäminen onkin hankalampaa.

Villin ihana vaudevaulelu, josta oli suurta iloa vankilaviikon aikana ja varmasti sadat kerrat sen jälkeenkin. Kuvissa Myski demonstroi. Yksinkertaisuudessaan nerokasta! Heidille miljoonat kiitokset! <3

Linnakundit vapaalla jälleen

Viikon saunaosastolla (kuulostaa hienommalta kuin onkaan) lusittuaan, Aku ja Myski pääsivät taas yleisiin tiloihin. Linnatuomio napsahti Myskin viime viikonloppuisesta kissanäyttelyreissusta - niistä kun on mahdollista vaikka minkälaisia tappoviiruksia ja pentuja en todellakaan halunnut riskeerata. Eristys tapahtui heti Espoosta palattua ja kun en hennonut pikkusiamilaista yksin "koppiin" laittaa, sai se ison siamilaisen seurakseen. Ihan ihmispimennossa eivät pojat ole olleet, heitä on toki huollettu ja leikitetty, mutta selviöhän on, että talon askareisiin osallistuminen ei suljetun oven takaa onnistu, vaikka ääni kuuluukin; eikä ihmisriippuvaiset saa ihmistä tarpeeksi lyhyissä, ei pitemmissäkään leikitystuokioissa. Nämä kun ovat tottuneet saman peiton alla nukkumaankin... ;)

No viikko pätkähti täyteen, eikä mitään kuolemantaudinoireita pojissa näyttäytynyt, joten ihmisten pariin kävi tiensä. Pikkuisen niitä kissanpentujen kasvu kummastuttaa ja koirille ja Kookoksellekin osoitetaan mieltä, mutta tasaantuvathan ne mökkieristyksestään ja päästään normaaliarkeen kiinni taas. Koska tänään satoi lumiräntää, kuvissa esiintyy punasilmähirviöitä, pahoitteluni.