PIROK

Kaksi päivää Tampereella vietetty. Lauantaina arvosteluun osallistui viisi kasvattiani: kaksi balineesipentua täältä meiltä kotoa ja kolme itämaista pitkäkarvaa joulukuun pentueesta. Tuomarina kaikilla viidellä oli Albert Kurkowski, jonka assarina myös päivän hääräsin.

Aloitimme arvostelun kategorian II kissoista, joiden omistajien piittaamattomuus oman kissan arvosteluvuorosta oli käsittämätöntä! Miltei joka toista kissaa jouduttiin erikseen häkeiltä hakemaan ja mikin kautta kuuluttamaan, kun eivät omistajat vaivautuneet tuomaripöydän luo listalta katsomaan, koska pitäisi olla oman kattimuksen kanssa vuoroaan odottamassa. Kiitos niille, jotka olivat ajoissa paikalla; tukkapöllyä niille harrastajille (ja kasvattajille, jotka tätä hälläväliä-kulttuuria periyttävät), joiden mielestä se on joku muu, joka huolehtii, että heidän kissansa on arvostelussa ajoissa.

Neloskategorian arvostelu alkoi pitkäkarvoista (BAL ja OLH kun sijoittuvat aakkosissa OSHin, SIAn ja SYSsin edelle) ja tuomarin vielä valitessa kategoria II:n parhaitaan, kipasin hakemaan pikkubalineesini tuomarihäkkiin arvosteluvuoroaan odottamaan. Omat kasvatinomistajanikin olivat valmiina omaa vuoroaan odottamassa: kaikki ekassa näyttelyssään, mutta oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun olin sen viisi minuuttia uhrannut kissanäyttelyn kulkuun perehdyttämiseen! :)

Naamiomuksut saivat hienon arvostelun molemmat. Oikein lupaavia, mutta kahdesta kauniista tyttö Animatrix oli vielä parempi. Lupaava kaikenkaikkiaan, karismaattinen, piiitkä häntä!, korvat oikean kokoiset ja oikein asettuneet ja silmien väri aivan mahdottoman upea! Sanat olivat hunajaa kasvattajan sielulle. Kaunis tyttöhän se on. Ja hurisevan hienosti molemmat pennut käyttäytyivätkin. Animatrixille kutsu tuomarin parhaan valintaan - olisi Ransukin sen saanut, mutta koska molemmat pennut olivat minun, suttasi tuomari punapään numeron yli ja kutsu siirtyi sen siskolle.

Seuraavana esiintymisvuorossa oli sijoituskissani Nanna, jonka isäntäväen blogista matkakertomus ekasta kissamisseilykokemuksesta onkin jo luettavissa. Nanna on ihanan kaunis klassinen tabby pitkäkarva ja kyllä Kurkowski siitä paljon excellenttiä löysikin. Kutsu TP-valintaan ja seuraava kissa pöydälle.

Päivän ainoan aikuisen pitkäkarvan (Yoyon kissalan kilpikonnatyttö) jälkeen arvosteltiin Helin ja Miikan DuoHurmaus: täplikkäät OLH-sisarukset Porista. Paljon hyvää ja kaunista sanottavaa löysi tuomari heistäkin. Ocin väri sai odotetusti kehuja - väri on lämmin ja poika muutenkin näyttävä nuorimies. Kokonaisuutena Neeri oli Kurkowskin mielestä korrektimpi, mutta kahdesta sisaruksesta jatkoon tuomari valitsi silti pojan.

Lyhytkarvat olivat kaikki paikalla silloin kuin pitikin. Jälleen kerran oman kategorian ihmisille iso kiitos täsmällisyydestä. Kyllä assarin tehtäviin paljon muutakin kuuluu kuin "kadonneiden" kissojen ja omistajien metsästystä. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, se on _vain ja ainoastaan_ omistajan vastuulla yksin hoitaa kissa ajoissa pöydälle. Ilman arvosteluakin voi jäädä - kissojen kuuluttelu ja häkeiltä hakeminen on täysin assarin ystävällisyydestä kiinni, ei hänen velvollisuutensa.

Minä kyllä nautin päivästä aamun harmituksista huolimatta täysin rinnoin. On ilo tavata oman kategorian kissoja ihmisiä: vanhoja kavereita ja uusia tuttavuuksia, vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia kasvattajien kanssa ja ihailla uusia vauvoja, sekä kategoria IV:n kiintotähtiä.

TP-valinnoissa olivat kaikki ajoissa. Päästiin aloittamaan parhaan uroksen valinnalla, edettiin siitä naaraisiin, kastraattiuroksiin, kastraattinaaraisiin, nuoriin ja viimeisenä pentuihin; joissa vastakkain oli kolme omaa kasvattiani. Vuorikatin Anne, jonka ständillä balineesipennut olivat olleet päivähoidossa, esitteli Animatrixin, Heli Ocin ja Saara Nannan. Pentuja vertailtuaan tuomari päätyi nominoimaan Nannan. Kyllä oli kasvattajalla suu hevosenkengällä, vaikka kissanäyttelyssä oltiinkin. Ja blondilla kun vielä on vähän pitkät piuhat, niin puolisen tuntia siinä meni ennen kuin tajusin, että kyseessähän oli eka TP:ksi valittu kasvattini ikinä! On siellä TP-valinnoissa näytillä käyty, mutta ekaa kertaa napsahti nominointi - historiallinen tapaus siis!

Ennen paneelia rentoa seurustelua, notkumista, pentujen pusuttelua ja esittelyä. Nexun emäntä Elinakin pyörähti turistina paikalla kameran ja vauvamahansa kanssa. Kuvia löytyy Temppukissa-blogista ja -kuvagalleriasta - pari lainaan tännekin.

Balineesivauvat, joita varten olimme aamulla kantaneet pöydän Vuorikatin standille, jolla olivat sitten koko lauantain näyttelystä ostamassani Sturdissa majailleet Annen hellässä huomassa ja silmällä pidon alaisena nukkuivat somasti, mutta jaksoivat myös hurmata ja viihdyttää. Ransun pahvilapulle kirjoitettu kodinetsintäilmo sai kiinnostuneita parveilemaan häkin ympärillä. Olisi pitänyt printata rotuesitteitä mukaan ihmisille jaettavaksi - no ensi kerralla sitten. ;)

Paneelissa sain kantaa hienoja kissoja, muutaman "tilaustyönkin." Pakko sanoa, että tällainen luottamus lämmittää mieltä. Erityisen mukavaa on kantaa samaa kissaa useammassa näyttelyssä, terkkuja vain hurmaavalle burmaherralle ja söpölle kilpikonnabritille, Sakuraa unohtamatta *heart* ;).

Neloskategorian BIS-valinnat olivat viimeisenä ja luovutettuani nuorten luokassa kilpailleen Choose-kilpikonna Sutinan omistajalleen kirmasin essu liehuen paneelialueen ulkopuolelle pentujen valintaa aidan takaa seuraamaan. Tiedossa oli, että hieno lyhytkarva on Nannaa vastassa ja niinhän se, Kelmikerhon söpö simskuvauva voittikin molemmilla tuomariäänillä. Onnittelut kasvattaja Eijalle ja omistaja Mari-Pilville!

Käytyäni näyttelyneitsytpennunomistajiani varoittamassa, että ennen lähtölupaa ei näyttelypaikalta saa poistua, sain pokata palkinnon kategorian parhaasta kasvattajaryhmästä. Kiitos kasvatinomistajille! Muuten ei ruusukkeet näin monen näyttelyvuoden (koirapuolella niitä on useampi takana kuin kissojen kanssa) jälkeen eivät exc ja sertiruusukkeet paljon sykähdytä, mutta nämä saavat kodissa kunniapaikan, ovathan ne tunnustus omasta kasvatustyöstä. <3

(jatkuu...)