Sunnuntaina taas Varpun Ville-Kallella (auton toinen nimi on Gabriel) kohti Tamperetta. Puhetta riitti kuten lauantainakin: kissoista ja näyttelyistä, kuinkas muuten. Jatkoin Albertin assarina joka tällä kertaa arvosteli kaikki kategoria IV:n kissat. Vähän tyhmästi kyllä, tällainen järjestely kun muuttaa TP-valinnat KP-valinnoiksi ja paneelissa sitten vain esitellään voittajat. Taso oli kova ja koska Albertilla oli tuomarioppilas (Marjatta Koskenkangas on aloittanut kategoria IV:n tuomariopinnot. Tervetuloa kissojamme arvostelemaan!), pääsin korviani höristämällä kuunteluoppilaaksi.
Kissat olivat taas hienosti paikalla, joskin yksi kissa jouduttiin häkeiltä hakemaan. Omistaja oli nähty aamulla, mutta ei sen jälkeen. Kissa arvosteltiin, palautettiin häkkiin ja arvostelu jatkui seuraavilla. TP-valinnoissa taas yhtä kissaa puuttui ja ohops! sama katti taasen! Juoksin häkeiltä kissaa noutamaan ja esittelin sen TP-valinnoissa. Meidät kiitettiin kohteliaasti ulos ja taas kiikutin kissan häkille. Kun valinnat oli tehty, pääsin tauolle ja hyvän lounaan syötyäni, kaverit moikattuani norkoilin takaisin täpliksen häkille. Ei ollut omistajaa näkynyt.
Siinä vaiheessa minua alkoi jo hieman huolestuttaa ja kipaisin jo pääassarilta kysymään, tietääkö hän omistajaa ja kappas vaan, omistaja olikin ollut päivän assarina! Se selittää, miksei omistajaa ole häkillä näkynyt, mutta ei sitä, miksei hän ollut käynyt esittämisapua pyytämässä. TAI jos olisikin aamulla jostain syystä päättänyt, ettei halua kissansa arvosteluun osallistuvan, absannut sitä. Nyt kumpaakaan ei ollut tehty ja pientä hämmennystähän se aiheutti muissakin kuin minussa.
Hyvin kisumisuli häkissään pärjäsi, ei sillä, mutta ensi kerralla kannattaa sopia asia assarin kanssa, ettei tarvitse miettiä, lähtikö omistaja kenties päiväksi Ikeaan. ;)
Kaksi leimakorttia rikkaampana (pakko kai se on tulla Tampereelle uudestaankin) pääsimme kotimatkalle. Sen verran kaksipäiväinen näyttely matkoineen otti voimille, että niin Euroviisut kuin jääkiekko jäi katsomatta. Kiitokset kissamaisen kivasta viikonlopusta kavereille, onnittelut menestyneille ja nähdään taas seuraavassa näyttelyssä!
Blogitekstin kuvitus kokonaisuudessaan Elina Väyrysen kamerasta.
Heli ja Oci
Oci ja Neeri
Nanna
Esmi
Ransu (still looking for a home)
P.S. Oli pakko muokata blogimerkinta jälkikäteen kaksiosaiseksi. Ilmeisesti sen pituuden vuoksi (?) Blogger liiskasi koko sunnuntain yhdeksi kappaleeksi minun tekemästäni kappalejaosta huolimatta. Näin teksti on luettavampaa, toivoisin. ;)
1 kommenttia:
Kiitos kasvattajalle neuvoista, ens kerralla osataan ite :) Itsekin kyllä ihmettelin sitä myöhästelyä, tuli alussa senkin takia varmaan sekavampi vaikutelma koko jutusta kun ei mennyt silleen jouhevasti vaan aina odoteltiin kissoja. Ja kuulutuksia tuli siinä kahden kolmen maissa päänsärkyä aiheuttavan paljon, kun aina joku kissa puuttui tuomarin parhaiden valinnoista... Mutta siis muuten oli kivaa ja jännää.
Lähetä kommentti