Hups

Työt vie ja vapaa-ajat vietän perheen parissa ja joo, toki feisbuukkaillen. Blogin päivitys on jäänyt, vaikka kuviakin viimein saatiin. (Kamera oli hukkaantunut ja nyt jälleen löytynyt, mutta ei siitä sen enempää.)

Viime viikolla vahvisterokotteensa saanut pentue on luovutusvalmis ja eka enkeli lähteekin omaan kotiinsa jo huomenna. Siitä kaiketi surustuneena pallutin pikkuneitokaista tänä iltana erityisen intensiivisesti. Vatkasin ja veivasin. Mietin, pitäisikö sittenkin neuvotella ruskeanaamioon liisausoptio, jos kaikki ei siskon kanssa menekään niin kuin pitää. Ja kun se on vielä niin pirun nättikin. Siinä veivatessa osui sormiin jotain, jonka itsekin ohitin tuhahtamalla mielessäni "Sinä kuvittelet, höpsistä!", mutta siinä ne vain olivat Arabellan hännän alla: KAKSI PIENTÄ SIEVÄÄ, PYÖREÄÄ KIVESTÄ! Kivekset?! Tytöllä?!!!

Voitte kuvitella läpikäymieni tunteiden skaalan. Epäusko, missä on piilokamera, tää ei ole todellista jne. Oli se totta! Siellä ne pallit oli vielä, kun sadannen kerran silmiäni hieraisin. Pääsi nauru. 14 viikkoa tyttönä kasvatettu pentu. Monestiko niitä olemattomia (tässä tapauksessa olemattomiksi luultuja) palleja sieltä hännän alta tyttöpennulta hakee? Voin kertoa, ettei monesti. Silitetty, sylitetty on. Pussattu, puunattu, kainalossa nukutettu. Vaan ei palleja skannattu.

Kahdesti eläinlääkärin tarkastuksen tyttöpentuna läpäissyt (eläinlääkärin puolustukseksi kerrottakoon, että pentu hänellekin selvänä tyttönä esiteltiin, joten jälleen kerran: miksi etsiä palleja sieltä, missä niitä ei ole?) pentu sekoitti pasmani suhteellisen täydellisesti. No FB:ssä päivittelyn jälkeen soitto kotiehdokkaalle. "Kuulkaa tämä teidän tyttönne... Se onkin poika." Naurua, hämmennystä. Kehoitus miettimään asiaa yön yli. Kotiehdokas ei malta. "Kyllä me hänet silti halutaan." Ihanaa.

Meili rotukirjaajalle. Kun nyt meni näin. Nolottaa, vaan poskilihakset on nauramisesta kipeät. Uusi nimi syntyy mielessä. Sateenkaari on italiaksi Arcobaleno. Ei tullutkaan Arabello tai Arabellum. Arcobaleno, sateenkaari. Sopiva nimi tytölle, joka olikin poika.

Niitä kuvia myöhemmin (kuinka tuntuu, että on tullut tämäkin sanottua melkoisen monta kertaa), nyt nukkumaan, niin jaksaa huomenna jatkaa tämän sotkun selvittelyä. Voi Pyhä Sylvi ja Poika nimeltä Päivi! Tulihan se tämäkin kasvattajan tähtihetki koettua. ;D