Hyviä neuvoja Pikkupirulta

Facebook-ystäväni Pikkupirun kissalan Sara kirjoitti blogiinsa hyviä ohjeita pennunkyselijöille. Niin hyviä, että haluan ne omille lukijoilleni linkittää. Kirjoitus Hyviä neuvoja löytyy täältä: Klik.

Varsinaista lisättävää en tekstiin keksi muuta kuin että: Vaikka minulla ei ole mitään lapsia vastaan, toivon yhteydenottojen pentukyselyasioissa tulevan perheen aikuiselta. Näin voin olla varma siitä, että _koko_ perhe on lemmikinhankinnassa mukana. Lisäksi: Jos sinulla on paljon laajoja kysymyksiä, soita mieluummin kuin kirjoita. Vastaamiseen kuluu paljon aikaa ja se aika on aina poissa kissojen/koirien/pentujen/perheen kanssa vietetystä ajasta. Lue pentuinfo (Pentu meiltä) kotisivuiltamme. Sieltä löytyy vastaus mm. paljon kysyttyyn hinta-asiaan. Pentua meiltä kysyvän toivon etsineen myös sen verran tietoa itse, että hän ymmärtää itämaiskissan olevan kauniin lisäksi myös (ajoittain/halutessaan) äänekäs, vilkas ja niin seurallinen, että se harvoin - jos koskaan - on onnellinen ainoana lemmikkinä.

Ettei nyt ihan paasaamiseksi menisi, niin kerrotaan, että kävimme tällä viikolla poikaporukassa eläinlääkärillä. Siellä verikokeen PRA-kantajuustestiä varten antoi Myski, verikokeet siitostestejä ja veriryhmän määritystä varten antoi Skye ja pikku-Hauki oli mukana ihan vain tuoretta eläinlääkärin todistusta hakemassa. Terveen paperit sai taas, hassu hurisijapentu. Lisäksi Skyesta otettiin sienitesti (Testaus on oman eläinlääkärin mielestä kyllä hulluutta, kun periaatteessa tartunnan voi saada vaikka seuraavana päivänä, mutta Kissaliiton suositusten mukaan testataan.) ja sen oikea silmä, joka oli edellisillan villien leikkien jälkeen alkanut vetistää, värjättiin, että onko kynsi käynyt. Ei ollut haavaa, joten mamman kanssa samalla silmävoiteella mennään.

Itsenäisyyspäivänä meille tulee pitkästä aikaa pennunkatsoja. Nyt kaikki peukut ja pottuvarpaat pystyyn, että kyseessä on vihdoin se Hauen Ihanomakoti ja poika tapaa oman ihmisensä. Kasvattajan sydän läpättää toiveikkaasta jännityksestä.