keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Hauki varattu ja Nereidan pennut

Kävin eilen Turussa katsomassa vastasyntyneitä itämaisia. Itsenäisyyspäivänä Nexu oli ilmoittanut kotiväelleen, ettei häntä sovi enää jättää yksin ja synnytystähän se tuollainen ilmoitus enteilee. Aamuviiden aikaan alkoi synnytys ja puhelinohjeistuksella saatiin häntä edellä maailmaan pyrkivä pikkupeikko ehjänä ja terveenä ulos. Sisarukset seurasivat nurinkurinmiestä plussapalloina ja odottamamme kahden kolmen pennun sijaan pieniä pörröturkkeja tulikin viisi!!!

Puoli kymmeneltä päättyneen päiväkotipalaverin jälkeen suksin suorinta tietä bussille, jonka kaupungissa vaihdoin Helsingin bussiin. Niukasti missasin 11:03-junan Turkuun ja jouduin tunnin verran odottelemaan seuraavaa. No eipä mitä, poikesin Nexulle Alepasta kermistä ja raejuustoa ja tuoreelle ihmislähiemolle, Elinalle, pienen joulukukan kukkakaupasta.

Perillä suunnistin Elinan ohjeilla kävellen Nexun kotia kohti, parin pysäkinvälin takia en viitsinyt bussiin nousta ja kahden tunnin istumisen jälkeen raitis talvi-ilma teki terää. Alakerrassa minua olivat vastassa Elinan maatiaiskissasisarukset, viidettä syntymäpäiväänsä viettävät Ronja ja Fedja. Minulla oli kuitenkin kiire tapaamaan uunituoreita päivänsankareita ja sieltähän he yläkerrasta löytyivät, minulle epäluuloisesti murisevan emokissan maitobaarista!

Emme stressanneet emoa laajamittaisella pentujen käsittelyllä, vaan päivän mittaan aina jonkun nukkuvan hännän alle kurkkasimme ja samalla punnitsimme. Sukupuolten suhteen päädyimme siihen, että pesässä muhii kaksi poikakissan alkua, kolme tyttöä. Pentujen kuvioinnit olivat megaylläri! Pennuista neljä on todella tummia, mutta selvä klassinen tabbykuvio on kahdella mustimmalla kyljissään. Se, mikä tekee kuvioinnin epätodennäköiseksi ja yllättäväksi, on isän balineesitaustat. Vuosien naamiojalostus takana ja näin vain klassisia pukkaa! Tuntuu epätodelliselta vieläkin - vähän kuin olisi lottovoiton saanut. Ja niinhän me olemmekin. :)))

Loput kolme pentua ovat ruskeatäplikkäitä. Pentueen paras kontrasti on tällä hetkellä täplikkäällä pojalla, kaksi tummempaa täplistä ovat tyttöjä. Vietimme päivän pentupesän vieressä pentuja ja emoa ihaillen, välillä nimiteemoja netistä ja kirjoista etsien. Päivän mittaan Nexukin rentoutui, kun huomasi, etten ole hänt tai pentuja mihinkän viemässä. Kävipä vähän pullaa ja silityksiäkin kerjäämässä. Jätimme nimet vielä mietintämyssyyn hautumaan ja sovittiin kissanristiäiset kolmen viikon päähän. Pentujen isän omistaja Sannakin piipahtanee samalla pieniä aarteita kurkistamassa, perheen ulkopuoliset vierailut saavat vielä odottaa vuoroaan. Kuvia ja synnytyskertomusta, sekä pentujen kasvun kohinaa emon omistajan Temppukissa-blogissa. Kiitokset Elina ja Santtu ensimmäisten Willicon satelliittikodissa syntyneiden pentujen kätilöinnistä ja huippuhyvästä hoidosta!

P.S. Palatessani kotiin, odotti sähköpostissa toiset mummu-onnittelut. Hollannissa on kahden viikon sisään syntynyt kolme pentuetta Turun pentujen isän veljentyttäriä ja -poikia. Onnea Okurimono's ja onnea pentujen ylpeä isä, Willicon Balthazar!


Kuva Balthazarista, vaimostaan Alohasta (Ploffyn sisko) ja pennuista Bri van Aalten.

1 kommenttia:

Elina V. kirjoitti...

Hellou serkkuvauvat! Hiukan ootte vaaleampia kuin me täällä suomessa! Lieneekö ilmastosta vai mistä moinen kumma juttu ;)