Häät ja Turku

Balineesinuoripari ehti tavata toisensa uudelleen ennen Turkua. Aluksi tassu viuhui ja ärhäkkää morsianta säikähtänyt sulhanen huusi hääsviitin ovella ulospääsyä: "Nää treffit on NIIN ohi!" Niin vain luonto 5,6 kiloisen tikanpojankin puuhun ajoi ja balineesipentutilaus varmisteltiin vielä yhdellä bonus-hääyöllä.

Perjantaina olikin aika järisyttää Ploffyn maailmaa uudelleen, kun Turku kansainvälisine kissanäyttelyineen kutsui ja Keskimaan Hannan kanssa keräsimme sysmobiiliin valikoiman ChicKittyä, DeLaSoul'sia ja yes, sen yhden Okurimonon, eli meidän Ploffyn (kasvattajanimi Okurimono tarkoittaa lahjaa japaniksi ja eräänlainen lahjahan tuo meidänkin Okurimonosemme on!)

Matka sujui mukavasti, Hannan kanssa meiltä ei lopu koskaan jutut kesken, ja olimme Turussa ennen iltakahdeksaa. Meillä oli Ploffyn kanssa luksusmajoitus Nexun kodissa - kiitokset Santulle ja Elinalle yösijasta. Sijoitettuani karvaisen matkatoverini eväineen, hiekkalaatikoineen lattialämmitettyyn suihkuhuoneeseen, pääsin palpoimaan odottavaa emoa. Nexun toisen ja samalla viimeisen pentueen on määrä syntyä puolentoista viikon päästä.

Isoltahan frouva näyttää, vaan ei niin täydeltä ja muhkuraiselta kuin tabbynelikkoa odotellessaan. Kissaa tovin syliteltyäni päädyin samaan arvioon kissan isäntäväen kanssa: 1-2 pentua. Toivottavasti kasvavat maltillisesti, että mahtuvat suosiolla syntymään.

Lauantaiaamuna auto starttasi klo 8:40 kohti messuhallia. Matkan varrelta poimimme Elinan ystävän kissoineen ja Nexun kasvattajan vauvanvaunut. Perillä minua odotti Hanna, joka odotti eläinlääkärintarkastuksen kanssani ja saattoi omalle paikallemme nelosten erkkarialueella. Lainasturdia en saanut edes pystytettyä, kun jo sain haleja kissaystäviltä. Kyllä tuli hyvä mieli! :)

Noin miljoona kasvattajatuttua oli paikalla ja jutun juurta, kermakakkua ja shampanjaa riitti koko päiväksi. Elinan nelosten erkkaria varten valmistama valokuva- ja videokooste ihastutti ja olipa videolla monta tuttua kissaakin.

Oli varsin mielenkiintoista olla ihan vaan näytteilleasettajan ominaisuudessa näyttelyssä. Katsella toisten kissoja ja esitellä omaansa. Ploffylle saimme sen, mitä menimme hakemaan: naimaluvan, eli avoimen luokan excellent-tuloksen, heltyipä tuomari Comorio vielä sertinkin komistukselle antamaan. Otin ruusukkeen Ploffyn emännälle matkamuistoksi, Turun näyttelyn leimoja en kokenut tarvetta alkaa keräämään - sen verran kaukana meistä kuitenkin. Toisaalta asuuhan Salossa sijoituskissani Pandora ja mahdollista on, että Nexun pennuistakin joku jää synnyinseuduilleen. No mutta kaiken sen rekisterikirjojen odottelun ja kahden perutun näyttelyosallistumisen jälkeen on vain reilua, että on sitten jotakin seinällelaitettavaa näyttelykäynnistä muistona.

Arvostelujen vielä jatkuessa, siirryimme BaJaVan kanssa vuosikokoustamaan ja heti kohta kokouksen alettua jouduinkin juoksuttamaan Ploffya vielä rinnakkaisarvostelua tekevän tuomarin pöydälle. Takaisin palatessani kuulin tulleeni valituksi hallitukseen mukaan ja ihan hyvillä mielin otan pestin vastaan - omaan rotuun liittyvistä asioista oppii paljon osallistumalla yhdistystoimintaan. Mielenkiintoisia ideoita ja ajatuksia kokouksessa käsiteltiin. Keskustelua terveys- ja pentuekyselyistä, myyntiartikkeleista, sponsoreista ym.

Sen verran rotuyhdistysten kokoukset menivät päällekkäin, että vaikka BaJaVan kokouksesta kirmasin pää kolmantena jalkana Siam-Orientin vuosikokoukseen kerrosta alempana, ehdin kuulla vain loppupuheenvuorot. No pöytäkirjasta aikanaan löytyy varmasti kaikki oleellinen. Itse olin erikoisnäyttelyyn tyytyväinen, palkinnot ja osallistujalahjat olivat hienoja (minun SO -kalenterini oli tosin kelvannut jollekin muulle, mutta nännännää, onhan mulle yksi tullut jo postissa) ja oli ihanaa nähdä niin paljon vanhoja ja nuoria, upeita itämaiskissoja.

Paneelia katsellessa mielessä oli kaksi asiaa. 1) Ai kuinka kivaa on välillä katsella paneelia katsomostakin käsin ja 2) Miksen minä ole tuolla? Assarointi taitaa mennä ihon alle. :)

Kiitokset kaikille kavereille, jotka teitte matkastani onnistuneen. Kuvia Ploffysta ottivat ainakin Elina ja Noora. Toivotaan, että joku onnistuu. Kuvia aarteita masussaan hautovasta Nexusta löydät Temppukissablogista ja toivottavasti joulukuun toisella viikolla jo ihan vauvakuviakin. :)