Viime viikolla sattui ja tapahtui! Keskiviikkoiltana Saara soitti Turusta, että Nanna aloittelee kiimaa. Torstaina istuimme jo Sohon kanssa Onnibussissa matkalla Turun tabbyprinsessan luo.
Treffien alussa ei ollut muuta lupaavaa kuin se, ettei mitään kovin uhkaavia ääniä hääsviitistä kuulunut, mutta eipä aikaakaan kun yhteinen sävel löytyi ja pieni lilamies kasvoi ainakin kilon ja metrin Turun reissulla, niin pollea kolli siitä tuli!
Kissanäyttelyyn osallistuimme lauantaina kokoonpanolla: Ii ja Jemmica Hurinesiasta, Liitu meiltä kotoa, Iin ruskeanaamio balineesipoika Damon ja Liidun kaksi siskoa: Aprile ja Ellu, sekä veli Ilpo. Pienet valkoiset hassulaiset naurattivat muitakin kuin minua tuomarihäkeissä apinoidessaan. Eipä paljon ressaa tätä trioa. Kaikki saivat Reijersiltä kehuja profiileistaan ja silmistään. Myös turkit olivat kauniit ja valkoiset - Ellulla kahdesta tytöstä parempi, joten sillä ykköseksi. Ellua ja Ilpoa verratessa tuomari päätyi tällä kertaa tyttöön juurikin silmien ja niiden syvän sinisen värin vuoksi. Värin parhaan valinnassa vastassa olikin aikuinen ja oli kyllä mukavaa kun meidän nakeroille tuli sijoitukset 1. ja 2. Eli VP Ellulle.
Myös ruskeanaamio balineeseista valittiin värin paras. Siinä toiseksi tuli L-pentueen Aprile. Hyvä pikkuiset!
Damon sai EX1, Ii sertinsä ja Jemmicahan tempaisi olemalla jälleen TP! Paneelissa se hävisi Katin Pikku-Katille, mutta olihan se mukavaa. Enää en voi sanoa, että jospas oma kasvattikin joskus, kun viime näyttelyssä paneelissa kävivät sekä mummo Ii, että tyttärenpoika Ilpo :). Ja onhan Jemsu tulevien villikoiden äiti. Kunhan joskus kiimaa ja saadaan ensimmäinen vauvasuma kunnialla koteihinsa luovutettua. Vauvasumasta lisää omassa merkinnässään. Takaisin näyttelyyn.
Niin lauantain saldona siis saimme pitkäkarvakasvattajat pokata palkinnot parhaasta kasvattajaryhmästä (Willicon - jälleen kiitos kasvatinomistajille aktiivisuudesta!) ja parhaan siitosnaaraan pysti meni Jalecat'sien "Kanelille."
Sunnuntaina edustamassa olivat isommat valkoiset: neljä Iin kuudesta viimeisimmän (ja viimeisen) pennun pentueesta. Jo lauantaina esiintynyt Damon, ruskeanaamioveljensä Taavetti, kauniit valkoiset sinisilmäiset simskutytöt Nala (jos Ellu on Mini-Anis, on Nala selkeästi Mini-Ii) ja Milla. Harmillista kyllä näyttely ja ehkä muukin siihen liittyvä hässäkkä oli saanut Iiksu-mummun niin pahalle tuulelle, että Nina oli katsonut parhaaksi jättää sen kotiin. Eli ei jälkeläisluokan naarasta sunnuntainakaan. Uros sentään oli, kun kannoin kotoa mukanani Skyen viimeistä avoimen luokan sertiään hakemaan ja näyttelyyn oli myös ilmoitettu siniset lyhytkarvavariantit Minerva ja Bruno (Willicon Sleepwalker ja Wishmaster) ja Skyen tyttäret muista kissaloista Crimsonette's Cinderella ja Mummeli --- Rosalinda. Paremmat pisteet keräsi kuitenkin Keskimaan Pandan jälkeläiset ja niinpä ei pyttyä tällä kertaa. Kasvattajakisassakin jäimme kolmansiksi, joten ei voi kuin todeta, ettei aina voi voittaa. Tärkeintä on osallistua ja näkyä ja sitähän nyt olemme pitkäkarvakasvattieni (ja vähän lyhytkarvojenkin) kanssa tehnyt. Ollaan oltu esillä.
Sunnuntain arvosteluissa Taavetti sai EX1 ja veljensä Damon sitten EX2:n. Valkoisissa siamilaisissa tuli Iin poissaolosta huolimatta värin paras-valinta, kun ruotsintuonti "Ros" pisti kapuloita varianttisiskosten rattaisiin. VP-valinnan juuri alkaessa piti Rosin omistajan kiidättää toinen kissansa toisen tuomarin TP-valintoihin ja niinpä koppasin neiti söpön lennosta esitettäväkseni ja tyttö meni ja voitti. Karvan mitalla. Muuten Willicco-tytöt saivat enemmän kehua silmistään ja ilmeestään, mutta karva ratkaisi ja ei me huonolle hävitty. Vuorotellen ;). SUROKissahan VP:n vei meidän (Ninan) Ii.
Päivän onnellisin asia oli se, kun Aprilin omistajat tulivat hakemaan Liitua siskon kaveriksi. Pikku-Liin oli vielä aamulla määrä lähteä eri osoitteeseen, mutta koska sen tuleva koti oli estynyt sitä hakemasta, kysyin, halusivatko pikkutyttöön jo lauantaina ihastuneet Raija ja Vesa tulla sen omaan kotiin hakemaan ja hehän tulivat! Ja veivät minut ja Skyen ja kymmenen sturdia (neljä niitä vain oli) ja viisi säkkiä kissanhiekkaa kotiin samalla kyydillä. Ihanat ihmiset ja ihana koti ja kyllä on aina maailman onnellisinta kun sisaruksilla on yhteinen, rakastava koti!
Että sellaista rurokissa ja seuraava shöy on PIROK, Tampere. Mukana Sohmu (mol. päiv.) ja Tuukka, ent. Irwin (su). Niin ja Ii ainakin. :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti