Hmm

On tämä kissankasvatus aika erilaista kuin koirien. Kun koiranpentu syntyy, ei tarvitse karvanpituuksia tai värejä miettiä sen enempää - se on mitä on ja sinä pysyy. Kissa muuttuu.. pahimmassa tapauksessa joka päivä. Yhtenä se on yhtä, toisena toista. Meidänkin Näätä on käynyt muodonmuutosta sinisestä balineesistä sinisen siamilaisen kautta suklaa balineesiksi ja nyt kun sitä kokeneemmille kollegoille soittokierroksen jälkeen katselen, en ole lainkaan varma, että metamorfoosi tuohon päättyy. Tuleeko sitä lopulta ruskeanaamio? En tiedä. En uskalla enää uskoa omia silmiäni.Tällä haavaa Kärppä vaikuttaisi lilalta. Vieläkö se vaihtaa väriä jää nähtäväksi.

Kissat kasvattavat kärsivällisyyttä. Kaikki vie aikaa ja tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Heti nyt mulle kaikki tänne nyt -persoonallisuuksilla, kuten minä, kissakärsivällisyyden kasvattamiseen itselleen vie enemmän aikaa kuin luonnostaan harkitsevaisilla. On vaikea esim. odottaa värin kehittymistä esittämättä siitä arvauksia. Ehkä aika opettaa, kissat ainakin.

Tänä aamuna tarjoilin kissanpennuille ensiaterian kiinteää ruokaa, broilerin jauhelihaa sekoitettuna kermaviiliin. Pennut ragoivat juuri odottamallani tavalla: kävelivät lautasen yli sotkien itsensä, toisensa ja lattian. Jatkan tarjoiluja - ehkä jossakin vaiheessa lamppu syttyy.

Pentuaitauksesta havaittua - myöskin odotettua: se vuotaa. Pennut ovat vielä niin pieniä, että pystyvät halutessaan tunkemaan itsensä aidan raoista ulos. Ja nehän haluavat! Aivan erityisesti Näätä, jonka voisi pian uudelleennimetä > Houdiniksi. :)

Tämmöisiä tänään pentuaitauksen viereltä. Kasvattajalla on sormi suussa (Näädän ja se vuoroin sitä nuolee, vuoroin pikkuhampaillaan nakertaa)... <3