Poika palasi kotiin

Moton paluu kotiin aikaistui, kun tekemisen puutteessa nuori mies päätti tehdä nuoren omistajansa huoneen seinään reiän. Omistajan perheessä tapahtuneesta seurasi sotatila ja kaikkien kannalta paras ratkaisu oli koiran meille tuominen.

Eilen Moto sitten tuli. Vaikka koiruus on pentu vielä, oli kokoero toukokuussa meiltä lähteneeseen seitsenviikkoiseen melkoinen. Reipas poika se on kaikin puolin, pikkuisen sitä eteisessä hirvitti, kun koko koirasuku oli sitä vastassa: äiti, sisko ja isotäti.

Kirjoitettiin kaupan purku ja pitkänmatkalaisten piti lähteä kotia kohden. Sitä ennen kaverini Kia, lagottokasvattaja, tuli, paitsi allekirjoittamaan kaupanpurun kolmantena todistajana, myös katsastamaan koiraa ja hienosti Moto sietää vieraankin käsittelyä. Kotona Ylöjärvellä esiintynyttä koppailua omistajan alle kouluikäistä pikkuveljeä kohtaan, ei meillä ekana iltana havaittu, vaikka 3,5-vuotias poikani Arto koko illan touhusikin koirien kanssa ja keskellä.

Kovien äänien sietokyky tuli testattua, kun kasa metallisia ruokakuppeja putosi kaapista kolisten - ei reaktiota. Luita ei miekkonen osannut syödä, vaikka mehevää, lihaista hirvenjalkaa sille tarjosin (Neljän koiran huoltajana en voi olla ihailematta, kuinka tarkoituksenmukaista onkaan, että hirvellä on neljä jalkaa :)), mutta myöhemmin illalla tarjoiltu riisiliha nappulalla ja kuivalihalla upposi. Hihnakäytös on mallikasta, eikä muutenkaan ole pahaa sanaa sanottavana. Ihana poika ja komistus - ikävää, etten voi sitä itse pitää.

Tänään menemme märkään metsään jäljestämistä kokeilemaan. katsotaan, josko saadaan vielä toinen sisko tuosta läheltä oukuteltua mukaan. Lisää kuulumisia ja ehkä kuviakin tulossa.