Lattea muistokirjoitus

Myönnän - menin siltä, missä aita on matalin. Eikä niin saisi tehdä etenkään, kun on rakkaimmista kysymys.

Fakta on kuitenkin, ettei kukaan, joka ei minua ja Willaa tunne, voi minkään kirjoituksen perusteella käsittää suhdettamme. Ei vaikka se olisi kuinka loisteliaasti kirjoitettu. Kopioin siis tekstin kotisivuiltamme, korjailin kirjoitusvirheitä (mikä ehkä kannattaisi tehdä itse kotisivuillakin) ja laitoin sen sellaisenaan. Pitkähkö se muistokirjoitukseksi on ja uskonkin päätoimittajan tekstiä editoivan. En vain saanut itseäni tiivistämään Willaa muutamaan lauseeseen. En halunnutkaan. Ehkä teen sen vielä joskus, mutta tänään ei ollut se päivä, ei vielä.