Pitkä odotus palkittiin, kun sunnuntaina sain hakea kotiin uuden pikkumiehemme Kuopiosta. Jo lauantaina vastaanotin häkellyttävän tekstiviestin: Soho voitti! Sitä tietoa sitten typerä hymy kasvoillani sulattelin, kun pentuja katsomaan tulleen Aniksen lähiäiti Gretan kanssa pesän reunan yli kiipeämään oppivia melkein kaksiviikkoisia kuvasimme ja ihailimme.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ystäväni Hanna Keskimaan kissalasta pörähti hakemaan minut kotoa kolmelta ja siitä alkoi kissahöpöttelyn täyteinen matka. Kuopiossa olimme niin hyvissä ajoin ennen arvostelun alkua, että kahden tunnin yöunet nukkuneelle allekirjoittaneelle meinasi iskeä väsy, mutta sitten huomasin säpinää Sultsinan häkeillä ja siellä hän oli! Ihana lila pikkumies, jota olin maaliskuussa käynyt synnyinkodissaan Mikan ja Maaritin luona katsomassa! Hetken ehdin pitää pientä puheliasta rakasta sylissä ja sitten jo assistenttityö kutsui.
Koskapa kategorian arvostelleella Donatellalla oli tuomarioppilas, oli kaikki neloset laitettu samalle tuomarille. Harmikseni ei yhtään pitkäkarvaa - asia, joka tulevilla ISROK-käynneillä täytyy korjata - mutta huisin hienoja lyhytkarvoja siitäkin edestä.
Arvostelualue oli nopeasti yleisöä täynnä. Yritin hushuttaa viereisen pöydän arvostelua seuraavia ja kuvaavia kauemmaksi, mutta välillä innokkaimpia joutui blokkaamaan kuhisemasta oman tuomaripöydän vieressä omalla keholla, kun ei vähemmästä uskoneet. Onneksi vinttikoirani tapaan olen itsekin puoliksi ihminen, puoliksi barrikadi.
Donatella ja oppilas (tuttu naama - tiedän tämän daamin, mutten kuollaksenikaan muista nimeä!) aloittivat arvostelemalla itämaisia lyhytkarvoja, joista aika moni oli Sohon tapaan Sultsinan kasvatteja. Kiinnostuneena kuuntelin tarkan tuomarin kommentteja ja tuomarioppilaan ohjausta. Sohon tullessa vuoroon, saimme kaikki oppia jotain uutta karamelliväristä. Koitin painaa kaiken kuulemani mieleeni ja aionkin jossain tulevassa näyttelyssä, jossa olen assaroimassa, pyytää päästä britit arvostelevan tuomarin assistentiksi, jotta näkisin niiden värityksiä. Jos koitan tiivistää tuomarin Sohon väristä kertoman, oli se jokseenkin tämä: more muddy than pink >> caramel. Myös veteraani-ikäisistä lilakuviollisista D. löysi lilalle liian sinistä kuviointia. Caramelleja olivat siis Nasu ja Wagnerkin. Muttavtakaisin Sohoon: Kehuja tuli monestakin seikasta. Arvostelulipukkeita en nyt lähde kassista kaivamaan, mutta hyvää ja lupaavaa oli niin paljon, että TP-valinnat käytiin arvostelun päätteeksi Sohon ja veljensä Keskiyön välillä (edellissäpäivänä eri tuomareilla olleet pojat olivat kohdanneet paneelissa). Lopputulos oli sama kuin eilen: voitto Soholle, joka tässä vaiheessa oli veikkaansa rotevampi ja kehittyneempi. Sitä ennen kuitenkin liuta ihania itämaiskissoja ja kauniita simskuja, joista vaaleanpunaisimmat sydämenkuvat sai silmiini tuikkimaan oma kasvattini, Ninan luona syntynyt miehemme Kuopiossa, Samin ja Mindyn Eben eli Willicon Wel Mui Lee, joka lauantaina oli elämänsä ensimmäisessä kissanäyttelyssä ja nyt siis jo toisessa :). Eben Orie Snow aikaansai ihastuksen henkäyksiä täydellisestä silmänväristään, korkeista jaloistaan ja puhtaan valkoisesta väristään. Turkki tuomaria vähän mietitytti. "Too silky." Kirosin silkkitipoilla Mindyn hyvän groomauksen pilaamiseni, mutta kun arvostelun päätyttyä kysyin, silkkitipatko kissan alkuperän kavalsivat (hetken karvan koostumusta aprikoituaan Donatella teki oikean johtopäätöksen: Toinen vanhemmista on balineesi?), kävi ilmi että ei sentään. Lyhytkarvataustaisen simskun turkki vain on tiiviimpi ja karkeampi - oli siinä sitten tippaa tahi ei. Jokatapauksessa Eben sai kehuja pullollaan olevan arvostelun tuomarilta, joka ei ylisanoja niitä ansaitsemattomille jakele ja Ebenin perheellä on kaikki syy olla ylpeitä hienosti käyttäytyvästä, hyvinhoidetusta, sosiaalisesta hurpurkissastaan. Muita arvostelupöydällä tavattuja oli mm. valkoisen delicattini Lulun veli Vertti, sekä Pullan Lauran ihanan Siamesis Tequiero, joka edellisenä päivänä oli ekassa näytteyssään ollut Kategorian Paras Naaras. Myös vanhoja tuttuja tavattiin ja jälleen kerran TP-valintojen alkaessa oli neloskansa tikkana paikalla. Ihanaa porukkaa, assarin unelmia ootte kaikki! :)
Uroksissa TP:t voitti Kuopion oma poika Matti eli Santuzzan Maestro. Naaraiden voiton vei niinikään kuopiolainen: Sultsinan Iltasatu. Kastraateissa sain esittää Mirkan sijoituskissan, Hannan hienon kasvatin Keskimaan Arthionin. Kaapo ei kuitenkaan malttanut venyä ja voitto meni komealle sininaamiosimskulle, Kelmikerhon Unihiekkamyrskylle. Kastraattinaaraissa Hannen kaunis sinitäplikäs Oi teki syvimmän vaikutuksen tuomariin. Nuorissa Katin Kati oli BIS ja pentujen voittaja oli oma erityisen ihana karamellimieheni, joka olisi kyllä aivan yhtä ihana ilman bissejäkin.
Paneelissa oli vähänlaisesti kissoja ja paljon assareita ja kun neloskategorian pytyt jaettiin pääassistentin vastalauseesta huolimatta läpihuutojuttuna omistajakantoisesti, ei minulle jäänyt kuin kourallinen kannettavia: yksi hirmusöpö birma ja kolme perskiä (jotka nekin olivat kaikki olleet samalla tuomarilla eli TP:t olivat suoraan kategoriavoittajia.)
Kotimatkalle pääsimme suht nopeasti ja Hannan autossa etupenkillä sylissäni istuva Soho ihmetteli ääneen, minne nyt ollaan menossa ja missä veli on? Nopeasti se kuitenkin rauhoittui ensin nukkumaan, sitten ajoittain leipomaan, pussailemaan ja hurisemaan. Jutustellakin pikkukaveri, osasi. Heitteli Hannalle smalltalkia ja välillä kommentoi ajotyyliä. Suurimman osan pitkästä matkastamme pieni lilakarkki kuitenkin nukkui.
Kiitokset Mirjalle, Mikalle ja Maaritille sylillisestä kultaa. Kiitos Hannalle tarjouksesta lähteä kissanhakureissun kuskiksi bensoja vastaan. Kiitos Isrokille ja kaikille kissakamuille mukavasta päivästä. Parin viikon päästä nähdään! :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti