SUROKin sunnuntai

Sunnuntaiaamuna kampesin itseni matkaan lauantaita suuremmalla kiireellä, mutta huomattavasti virkeämpänä. Edessä näyttelypäivä ilman omia kissoja ja kasvatteja ja assaripestikin oman kategorian tuomarilla. Perienglantilainen Sarah Johnson oli mitä miellyttävin uusi tuttavuus (ei uusi tuomari, vaan vanha kasvattaja ja tuomari, mutta minä kohtasin hänet ensimmäistä kertaa) ja hänen tyylinsä arvostella kissoja ja ottaa huomioon mm. pitkäkarvakasvatuksen ongelmat tekivät minuun vaikutuksen. Päivä sujui assarityön ohessa tuttujen kanssa mukavia pulisten ja kun TP-valinnat oli tehty, sain vielä pienen lahjan tuomarilta (tämä on brittiläistä huomaavaisuutta, josta olen saanut nauttia myös koiranäyttelyissä kehäsihteerinä toimessani) ja assistenttitodistuksen.

Syötyäni kävin kavereiden kissalapsia vunttaamassa, saimpa perskituttujen häkkien luona tilkan skumppaakin (Onnittelut vielä uudelle SP:lle!) ja luonnollisesti kävin myös Annea ja Mikaa Vuorikatin ständillä moikkaamassa. Vaikka paikalla oli myyjiä ja ostettavaa pilvin pimein, jäivät kissojen näyttelytuliaiset tällä kertaa ostamatta, kun kerrankin osasin panna suun säkkiä myöten. Kunhan pääsen taas palkannauttijoiden armoitettuun joukkoon, ehkä jo seuraavasta SUROKista taas jotain kotiinkannettavaakin mukaan tarttuu. ;)

Kantamisista puheenolleen, sain molempina päivinä kantaa taas ai-van upeita kissoja! Jos olivat suloisia muidenkin kategorioitten TP:t, niin eniten aina sydäntä sykähdyttävät oman kategorian voittajat! Lauantaina sain kantaa kolme komeaa miestä: Anzelikan upean mustan Batmanin, Jaanan ihanan veteraaniherrasmiehen Peten ja Fermien komean nuoren balineesin Fazun; sunnuntaina kannossani oli kaksi tyttöä: Annemarin ja Pekan superhieno kilpikonnainen Mirkku, Katin superduperupea musta ystäväni ja itämaispersoonallisuus Sakura ja näiden välissä vielä lakritsikastikkeeseen dipattu kastraattinuorukainen, Sultsinan Itätuulen velipoika Sultsinan Idän Pikajuna.

Tuollaisia kissoja kantaessa sitä tuntee itsensä aina etuoikeutetuksi. Upeita, upeita hienoja voittajia kaikki! Kuten tuli lauantainakin kaverille todettua, kyllä assaroinnin viehätys piilee ihan muulla kuin pöytien pyyhkimisessä. :))

Onnittelut vielä kaikille kissojensa näyttelymenestykseen tyytyväisille. Kiitokset kasvatinomistajille aktiivisuudesta - myös niitä kasvatinomistajia, jotka poikkesivat näyttelyturistina ilman kissaa oli kiva nähdä, vaikka harmillisen vähän ehti puhumaan :). Hannalle kiitokset jälleen kuskaamisista - ilman sysmobiilikuljetusta jäisi minulta varmaan puolet näyttelyistä käymättä. Kiitos myös sielun(battery)hoidosta ja siitä, että olet ystäväni :). Annelle suurkiitos ensikertalaisten kasvatinomistajien opastamisesta kun itse olin eläinlääkäriassarin velvollisuuksissa kiinni, ja Esmen hoidosta ja esittämisestä lauantaina. SUROKille kuuluu kiitos hyvin järjestetystä näyttelystä, jossa homma rullaa ja pienetkin yksityiskohdat on huomioitu. Näyttelyviikonloppu voi olla pitkä ja väsyttävä voimainponnistus, mutta poikkeuksetta se on antoisa kokemus - eikä vähiten siitä syystä, että kasvattajakollegoiden kanssa kulumisten ja ajatusten vaihto on niiden suola.

Oli hauska tavata ja tavataan Ruuhkassa seuraavan kerran!