SUROK-viikonloppu, osa 1

Rankka, työn- ja kissojen täyteinen viikonloppu on takana ja yön yli nukuttuaan siitä jaksaa jo muutaman sanan näpytelläkin. Minullahan oli kiss(oj)a mukana vain lauantaina. Näyttelyyn osallistuivat Sannan Hile (sievä itämainen ruskeatäplikäs) ja Ukko (isoturkkinen komea tabbymies), Sirun Benno (suklaatabbykasraatti Nexun ekasta pentueesta), Miian ja Jarin Ransu (alkutouhuamisen jälkeen päivän rennosti Sturdissä lötkötellyt punanaamio) ja sijoituskodissa asuva siskonsa Esme (kovaääninen, mutta kiltti kilpikonnatyttö). Kaikki kissat saivat EX1:sen, ainut avoimessa luokassa kilpaillut (muut oli kaikki vielä nuorissa) myös sertinsä.

Marttia harmittivat Ransun vaaleat silmät ja kyllähän se minuakin harmittaa - ensimmäisen kerran silmänväri vaalenee noin. Pentunahan vekaroilla oli se huikean sininen naamiokissan silmänväri, johon itse aikanaan rakastuin. Sama juttu on siskonkin silmille käynyt, mutta onko kyse ohimenevästä vaiheesta vai jääkö väri vaatimattomaksi, selviää vasta ajan kanssa. Muutenhan balineesilapset saivat kiitosta (niin no Ransun profiilikin oli Martin mukaan koratin, mistä en kyllä ole yhtä mieltä, vaikka muuten Marttia suuresti arvostankin) niin koosta kuin turkinlaadusta. Molempien hännät olivat (super)pitkät ja hyvän muotoiset, korvat oikean kokoiset ja muotoiset, mutta olisivat saaneet sijaita alempana. Ulkoa en enempää muista, mutta siis EX1 x2 ja Esmelle kutsu Michaelin TP-valintaan.

Myös itskusisarukset kävivät eri tuomareiden pöydillä. Mitä niistä sanottiin, on vielä omistajalta tarkemmin kuulustelematta, mutta ymmärsin ainakin Ukon turkkia ja kuviota kehutun. TP-valintaan kävi kaksikosta kutsu vain Ukolle ja siellähän se näytillä kävi, niinkuin Esmekin. Kaikki nuoret katsottuaan Michael totesi tekevänsä valinnan kahden lyhytkarvan välillä ja muut saivat palata häkkeihinsä.

Benno (W. Autunno Dolce) sai toisen sertinsä. Sirultakin on vielä arvostelun yksityiskohdat kuulematta, mutta ilmeisesti Michael piti siitä, mitä näki koska myös Benno TP-valinnoissa nähtiin. Paneeliin kastraattiuroksista lähti toinen klassinen tabby, Mannan isoisä Elvis, mutta kyllä minä olin "omistakin" tabbyistäni ylpeä. :)

Lauantaina sain assaroinnin saralla uuden kokemuksen, kun sain työskennellä tuomaritutkintoassistenttina. IV-kategorian kasvattaja ja tuomarioppilas Caroline Stoa Norjasta suoritti tuomaritutkintoa (jonka läpäisi, hienoa Caroline!). Kissat hänelle olivat valinneet kaksi muuta tuomaria ja mukana olivat kaikki neljä pitkäkarvakasvattiani, sekä liuta vanhoja ja uusia kissatuttavuuksia. Homma sujui vauhdilla ja kun Caroline oli valmis, saimme parinani toimineen konkarin, Eeva J:n kanssa käskyn viedä hänet syömään, ettei hän näkisi tuomarikollegoiden valintoja. Itse laistoin luvalla velvollisuudesta, sillä menin TP-valintoihin Esmeä esittämään (Yksilöarvostelussa Esmen esitti Vuorikatin Anne, jonka hoidossa kilpsukkabalineesi tämänkin näyttelyn vietti. Suurkiitos Annelle balineesilapsieni haltijakummina toimimisesta! *sydän*)

Tuo temperamenttinen pikkukissamme on kyllä kuuluvan vokaalinen, mutta ei aggressiivinen. Itse asiassa tässä sen meuhkaamisia parissa viime näyttelyssä seuranneena olen päätynyt siihen lopputulokseen, että se osa, joka rääväsuun huuteluista ei ole kilpparia, on epävarmuutta ja kissiäinen varmasti hyötyisi seuraneidistä. Eli ehkä tulevissa näyttelyissä nähdäänkin Esmen sturdiparina kaverikissa, sen BFF kotikissasimsku Justiina. Esmen seuraavaa näyttelyä ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta varmaan vielä johonkin loppusyksyn/alkutalven näyttelyyn sen kanssa osallistutaan.