Kriittistä

Kuvien lataaminen tänne Bloggeriin on jäänyt. Facebookissa niitä jo on aina liuta ja kotisivuillekin pari viime yönä päivittelin.

Kuulumisia: Koko jengi kasvaa, joskin osa tarvitsee apua ja ne letkutusletkut on kaivettu esiin. Kun pienen elämä on ihmisen avusta kiinni, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: toimitaan nopeasti tai katsotaan, kun toinen hiipuu pois.

Painoja seuraamalla näen, missä kohdassa kukakin on menossa. Selvästi isoimmat ja voimakkaimmat pennut pentueessa ovat isot täplät Novio ja Nelly Furtado, siamilaistytöt Sia Pink ja Sia II. Myös sinityttö on kärjen imussa (itse asiassa toista sia-tyttöä suurempikin) ja lisämaidolla musta Sid-tyttökin ylitti maagisen 100-gramman rajapyykin tässä aamuyöllä.

Lisämaitoa tosiaan saavat koko jengi. Pienet ravinnonsaannin turvaamiseksi ja voimaksi, isot masun täytteeksi ja ruokahalua tyydyttämään. Kun pulskimmat köllivät maaru täynnä ruokaa sulattelemassa, on pikkuisilla paremmat saumat saada tissibaarissa "hyvät hanat".

Huoltakin on ensi päiviin mahtunut. Pieni kun on niin kovin pieni ja menee nopeasti heikoksi, jos apu viipyy. Eilisen työpäivän aikana oli pikkuisimman Tarzan/Jane/Mini-täpliksen voimat hiipuneet ja se reppana oli kuivunut, vaikka paino suurinpiirtein samoissa oli pysytellytkin Nyt siis letkuruokin 4 tunnin välein ja lisäksi nesteytän nahan alle. Ennuste ei ole hyvä, mutta on ihmeparantumisia nähty ennenkin ja koko ajan pikkuinen on jaksanut myös imeä tissillä ja on osoittanut olevansa aika sissi muutenkin.

Viikonlopun näyttelyn jätän luonnollisesti nyt väliin, kun paikkani on kotona pentujen luona. Kiitokset ihanille kasvatinomistajilleni, ja sijoituskissanhaltijoille ymmärryksestä ja suurkiitos kaikille kasvattajakollegoille ja kissaharrastusystäville kannustuksesta ja tsemppauksesta ison pentueen kanssa. Varsinaisten kiitosten aika on siinä vaiheessa, kun kymmenikkö (toivottavasti koko kymmenikkö) luovutetaan, mutta välikiitoksetkin ovat tärkeitä. Projekti on alussa vasta, mutta tännekään asti ei olisi selvitty ilman Eija Siikiä (Kelmikerhon) ja Senja Hellettä (Orifame). Hädässä ystävä tunnetaan.

P.S. Myös muista neuvoista ja avuntarjouksista kiitokset. Mirka, Hanna, Jonna, Heidi, Pia... Yksikään ystävällinen sana ei unohdu. Värintunnistusavusta myös kiitokset kaikille Facebookissa kuvia kommentoineille. Alan uskoa, että meillä tosiaan on pesässä kaneli ja beige itämainen. Aika sitten näyttää, pitääkö tunne kutinsa.