FC Nightwish

Tänä aamuna heräsin tyttären huutoon: "Äiti! Se synnyttää!" Unet karisivat silmistä samantien. "... tai on oikeastaan synnyttänyt jo!"

Makkarista löydän emon, pesän ja seitsemän vielä märkää pikkukissaa. Seitsemän! Tosin se viimeinen oli aivan kylmä, eloton. Kaunis pieni sininen.

Vau! No vau! Tulipa niitä monta! Puhelua sijoituskodille. "Täällä ollaan synnytetty. Juu, kaikki hyvin. Yksi enkeli." Puhuessa jotain tapahtuu pesässä. "Hei tänne tulee vielä yksi. Suklaa."

Mansku suoriutuu hienosti. Ei tarvi ihmisen auttaa. Kehr kehr. Vaihdetaan tahriutunutta alustaa. Vielä työnnättää. Musta pentu. "Hector." sanon (mistä se nimi tulikin päähäni?) Katson hännän alle. Tyttö.

Iloitaan ja ihastellaan. Vielä syntyy joku. Sijoituskodille puhelimessa pyyntö. "Sano sille, että lopettaa jo." Puhelin Mannan korvaan. "Mää." vastaa supersynnyttäjä. Tytär googlaa, montako pelaajaa on jalkapallojoukkueessa. Joku on sinitabby poikaystävä. "Novio", nimeän ison kaiffarin. Se on pentueen suurin, 85 grammaa. Niin ja poika.

Töihin tarttis lähteä. Mutta ei voi olla! Voi kyllä! Manna ponnistaa _vielä_ kerran. Mitä nyt Manna? Teetkö mulle vielä sen simskupojan? Kyllä! Hän on simsku! Iso. :)

Tarkempi tarkastelu osoittaa "pojan" tytöksi. Ihana silti. Mut Manna nyt oikeesti: Ei enempää! Kiireellä töihin. Nuuhkaus, kurkkaus. Tytär jää vauvoja ja muita kotijoukkoja hoitamaan.

Työpäivä kuluu aivan muissa aatoksissa. Pelko alkaa nostaa päätä. Kymmenen on ihan hirmusen paljon. Lisäruokintaa on pakko antaa. Mutta se ei kuulemma riitä. Pitää nestetyttää myös. Ja letkuttaa, että ruoka menee, minne pitääkin. Kauheaa. Iloisesta perhetapahtumasta on tulossa painajainen. No reippaasti vaan, kyllä se siitä lähtee sujumaan, kannusta itseäni. Viideltä valot sammuksiin ja pukkarin kautta pihalle. Faunattaren ainoa emonmaidonvastike odottaa minua nimellä varustettuna. Lisää on tilattu ja tulee perjantaina, good.

Lidlin kautta kotiin. Mannalle jauhelihaa ja kermistä, minulle pekonisnacksiä ja lime-perry-siideriä. Koska olen sen ansainnut. Ja urhoollisesti kotiin letkuruokkimaan. Eikun. Painot olivat nousseet! - Eivät ihan kaikkien, pari pientä miikkaakin oli joukossa, mutta isoimmat painonnousut ½ vuorokaudessa 11-12 grammaa!

Väriäkin olivat vaihtaneet. Aamulla sinikuvioisilta näyttänyt kolmikko olikin ruskeatäplikäs. "Suklaapennut" ovatkin kahta eri väriä.. ja lisäksi niin jännän lämpimän värisiä, että kanelin mahdollisuuskin käy mielessä. Toistaiseksi kuitenkin uskotaan, että kanelinkantajasuklaa ja lila siellä pesässä köllivät. Siniset ovat pysyneet sinisinä, siamilaiset siamilaisina ja musta tyttö "Sid Vicious" mustana. Sid-nimen tyttö sai jo aamulla, kun sillä oli tukka niin pystyssä. Paljon parempi nimi kuin Hector. :p

Latailen kuvia, kun ennätän. Aamun jälkeen ei olla uusia otettu, kun puhelin on vienyt aikani. Kiitokset kaikille tsempityksestä ja onnitteluista. Jonkin sortin ennätyspentuehan tässä taitaa olla kyseessä. Jos ei suurin Suomessa syntynyt, niin aika himskatin iso kuitenkin! Kun nyt vain kaikki menisi hyvin...