Illalla alkoi Nyyti olla levottomampi ja levottomampi, kunnes se lopulta alkoi ponnistaa peittoni alla. Huusin tyttäreni Rosan avuksi tarvittavia tamineita (synnytyspesää, vaakaa, paperia, kynää yms.) roudaamaan ja itse kätilönä annoin huomioni synnyttäjälle: silitin, hieroin ja kannustin. Ensimmäinen pentu teki tuloaan aikansa. Se oli suuri ja avustin sen pitkän pään ulospääsyä painamalla reunoilta vastaan. Pentu jäi lopulta takajalastaan roikkumaan ja emo teki pari villiä pyörähdystä koittaessaan poimia sen suuhunsa. Autoin pennun jalankin ulos ja tarjoilin emolle istukan, jonka se kiihtyneenä nappasi ja meinasi porhaltaa sen ja ja napanuoran toisessa päässä vielä kiinni roikkuvan pennun kanssa ulos pesästä. Nope, sanoin, syöt sen siinä. Ja Nyyti söi. Ja meinasi jatkaa ateriaa pennullaan: puraisi sitä päästä niin että pentu kiljaisi ja emon kierrokset senkun kiihtyivät. Vaadin Nyytiä rauhoittumaan. Puhuin sille, kehuin ja silitin sitä samalla pentua käsilläni suojaten. Eri asennoissa joihin Nyyti itse itseään kampesi, koitin saadaan pikkuisen imemään ja Nyyti puolestaan rouhaisi sitä armotta aina tilaisuuden tullen milloin pyllystä, milloin jalasta, milloin keskivartalosta. Ihan tosissaan kai sen saaliiksi mielsi.
Noin 50 minuutin hikisen kampeamisen jälkeen, josta ainakin puolet makasin itsekin puoliksi pentupesän sisäpuolella Nyyti keskittyi seuraavan pennun ulostyöntämiseen. Pentu syntyi ja tilanne näytti jo rauhallisemmalta. Annoin emon itse hoitaa vauvansa ja kun toinen ei saanut yhtä karua kohtelua kuin esikoinen, siirsin pokerina senkin emolle ja vetäydyin kauemmas. Tapahtui äitiys.
Pentupesästä alkoi kuulua kovaääninen kehräys ja tuore emo keskittyi pesemään lapsiaan ja siistimään itseään. Kolmannen pennun se synnytti kyljellään kahta ensimmäistä samalla imettäessään. Pentu syntyi häntä edellä. Vaivatta, ihmisen auttamatta. Kun kolmikko aterioi maitobaarissa, päättelin emon itsensäkin tarvitsevan energiaa, että jaksaa synnyttää vielä masussa olevat pennut ja tarjoilin hänelle Hill's a/d:tä. Ruoka maittoi ja samaan aikaan, nenäänsä ruokakupista nostamatta Nyyti ponnisti maailmaan neljännen vauvan! Niin mitäpä sitä hyvää ateriaa keskeyttämään, kun synnyttäminen on noin helppoa :). Nelkku oli pennuista pikkuisin, mutta painoa silläkin 97g. Jonkin ajan kuluttua viimeisen pennun syntymästä palpoin Nyytin vatsan ja totesin, että kaikki pennut ovat syntyneet. Putsasin aluset ja siirsin lämpötyynyn Nyytin omaa mansikkapesää lämmittämään. Sinne sitten siirsin emon ja pennut ja ratkaisu näytti Nydeäkin tyydyttävän.
Aamulla synnytyksen yhteydessä katsotut sukupuolet eivät enää pitäneet kutiaan ja tämä antaakin aihetta lisätarkastelulle. 2+2 kuitenkin, väittäisin. Pari vaaleampaa ja pari tummempaa, pigmenttiä saa vielä odottaa muutaman päivän. Painot nousevat hyvin ja elämä hymyilee. Pulleakylkisten lumipallojen pentupesän äärellä kasvattajan on helppo huokaista onnesta ja helpotuksesta ja hymyillä takaisin. :)
Willicon A:t yöllä kuvattuna, vielä märkinä.
Pikkutyyppi (isoin) joutui aamupunnitusreissulla paparazzin kohteeksi.
Nyytin maitobaarissa on asiakkaita.
torstai 27. tammikuuta 2011
Pennut ovat syntyneet
Lähettänyt Unknown klo 7.40
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
En jaksa tekstiin korjailla, mutta jäi tuosta se puuttumaan, että kosautti nyde toistakin pentua ensin ja kun en antanut sen runnoa, se paineli pesästä ulos, mutta palasi, kun kuuli vauvojensa äänet. Ja sitten se tapahtui: äitiys!
Toisen pennun istukka jäi sisälle ja syntyi kolkon mukana. Tyypillä olis siis matkalaukkuina kaksi istukkaa. :))
"...Ja meinasi jatkaa ateriaa pennullaan..."
Tämä tuli melkoisena yllätyksenä, emme tienneet, että kissat voivat tehdä näinkin... Mutta onnea pienistä balineesivauvoista, hyvä että äitiys tapahtui :)
Lähetä kommentti