Kurssilla ja Nyyti

Olin eilen Helsingissä SUROKin järjestämällä assistenttikurssilla. Kuten SUROKin kursseilla yleensäkin, asia oli tiivistä ja kurssi hyvin vedetty. Paikalla oli myös eri rotuisia kissoja, joiden rodunomaista esittämistä saimme harjoitella, mm. Pia Nymanin kaunis lilatabby itämainen Leeloo. Koska minulla on pitkulaisia itämaisia kotonakin harjoittelukappaleiksi, annoin muiden assarikurssilaisten venyttää Leeloota ja kokeilin sen sijaan hassunpyöreän manxin ja lihaksikkaan, suuren ocicatin esittämistä. Ocicatin olen joskus paneelissa kantanutkin, mutta tämä harjoittelukissaksi lupautunut Äijä oli vain niin herkullinen, kauniisti laulelva kollipoika, että pakkohan se oli käsiinsä saada! :D

Kurssi oli hyvä, tarjoilu maittava ja uusia tuttaviakin taas kurssilta sain. Kerrassaan kiva päivä, mutta minulle kaikkein jännittävin osuus oli vielä edessä: menisin hakemaan Kookoksen ja Jessen kilpparinaamiotyttären kotiin!

Etukäteen reittikartasta katsottu kartta päässäni löysin helposti Mäkelänkadulle ja istahdin kiireemmäksi aikaa kuulumiset vaihtamaan ja suloisesti pyöristynyttä Nyytiä, sekä sen muhkeaa maatiais(kastraatti)kollikaveria Juusoa ihastelemaan. Rehellisesti voin sanoa, että Nyyti on yksi kauneimmista kasvateistani - vaikka kauniitahan ne toki kaikki on! :D Kilpparia kutitti, kun silittelin sen mahaa ja se potki ja kurnutti hauskasti.

Sitten pakattiin mukaan Nyytin oma pesä, ruokaa, puupellettikuiviketta, johon se on kotona tottunut ja viimeiseksi Nyyti itse. Kassissa (ihan kissankuljetuskassi) se bussipysäkillä purnasi kylmää ja tilan ahtautta, eikä kiroilu loppunut bussiin päästyäkään.

Mielipiteitään kilppari jakoi aina siihen saakka, kun Porvoon bussissa viimein otin sen kassista syliin ja takin sisään maisemia ja ihmisiä katselemaan. Tarkasti se kanssamatkustajat syynäsikin. Viihtyi hetken ja alkoi sitten pyrkimään jaloittelemaan. No sellainenhan ei bussissa käy, eli tarjosin rouvalle sylissä olon vaihtoehdoksi kissankuljetuslaukkua. Sinne meni. Ja marmatus jatkui.

Reilun tunnin matkalla kilppariemo taisi käydä kaikkiaan kolmeen eri otteeseen sylissä istumassa. Taksimatkan Porvoon linja-autoasemalta se sen sijaan sai tyytyä vain kassissa matkustamiseen ja sekös taas suututti. Perillä olin niin väskä, että pikasiivosin toisen makkarin Nyytin sviitiksi, laitoin sille omat tavarat: hiekat, ruoat, veden ja pesän ja päästin rouvan kammariaan tarkastamaan. Sitten Facebookiin tiivistelmän kuitattuani simahdin olkkarin sohvalle.

Kuvia Nyytistä koitan ehtiä ottaa valoisammalla. Tänään tai huomenna. Nyytin laskettuun aikaan on 11 vuorokautta ja tulevien pentujen isähän on ihana hollannintuontikollimme Ploffy. :))