In memoriam Willicon Bela Lugosi

Ystävieni kaksi kissaa menehtyi huoneistopalossa viime viikonloppuna. Toinen kissoista oli B-pentueemme puuhkahäntä, raitanaamapoika Willicon Bela Lugosi, Pate. Kotinsa lisäksi ystäväni menettivät kaksi heille rakasta lemmikkiä ja perheenjäsentä. Poikien (kissapoikien, henkilövahingoilta onneksi vältyttiin) menetystä ei mikään raha maailmassa voi korvata ja surun määrä on mittaamaton.

Koska palo mitä ilmeisemmin sai alkunsa viallisesta lämpöpeitosta, joka oli seinässä, vaan ei päällä, liitän blogimerkintään varoituksen, ettei tätä tapahtuisi kenellekään enää. Tutkinta on vielä kesken, mutta minulta saa yksityisesti kysymällä peiton myyneen liikkeen nimen.

Halusin antaa omistajien surulle tilaa ja aikaa, kirjoittaa Patelle kauniin muistokirjoituksen, jonka liitteenä olisi ollut satamiljoonaa kuvaa, mutta koska palon syy on tärkeää saada kissaihmisille tietoon, kirjoitan tästä nyt, kun itselläkin vielä on kyyneleet silmissä.

Pate ja Remu eivät kärsineet. Ne nukkuivat sylikkäin tästä maailmasta pois ja ovat nyt kirkkaina tähtinä yötaivaalla. Pitäkää niin eläin- kuin ihmisrakkaistanne huolta. Muistakaa, että jokainen ero voi olla viimeinen.


Kuvat Patesta ja Remusta mökkeilemässä on ottanut kissojen kotiväki.