Sabrina teininoita, ongelmanratkaisua ja luonnekuvauksia

Lolan lapset ovat todellakin olleet suuritöisin pentueemme tähän saakka. Jo odotusaikana jännitin, miten synnytys tulee sujumaan, synnytyksen jälkeen olen pari kertaa jo huokaissut helpotuksesta - molemmilla kerroilla liian varhain.

Lolalla itsellään emonvaistot ovat jyllänneet todella kovaa. Niin isosti, ettei emoilu omille pennuille ole tahtonut millään riittää, vaan viisi viikkoa vanhempia Koksun pentujakin on pitänyt singahtaa auttaamaan pienestäkin vingahduksesta. Pentujen leikkikehä vetää nuorta emoa puoleensa magneetin lailla. Milloin vain mietin, minne lienee Lolanen on mennyt, leikkikehästä sen löydän - Kookoksen pentuja imettämästä. Se oman pennun hoito vain meinaa siinä sivussa unohtua. Se (Hauki) kun on paljon pienempi, ei niin äänekäs eikä vaativa. Ja sitä on vain yksi. :/

Kiinnostavammaksi omassa pesässä olon olen saanut siirtämällä välillä jonkun Kookoksen pennuista Lolan pentupesään toiseksi pennuksi. Ja homma toimii. Hetken malttaa Loli emoilla. Pestä ja imettää omaansakin, mutta minun täytyy istua vieressä. Jos lähden johonkin, seuraa emo minua. Vessaankaan en saa mennä yksin.

Vaan ei pidä käsittää väärin: Kyllä Lola pennustaan huolehtii. Suurempi volyymi vain vetää sitä puoleensa. Siksipä tänä aamuna taas kerran tavoittaessani Lolin pentuaitauksesta, nostin Hauen joukon jatkoksi. Isompia ja vahvempia pentuja sai toki vahtia ja nostella pikkuisen päältä ja sivuilta liian innokkaasti tönimästä pois, mutta jei! Se toimi!

Eikä aikaakaan kun Kookoskin saapui yhdeltä kuuluisista kahvipausseistaan tilannetta tarkastamaan ja todettuaan olosuhteet siedettäviksi, kävi pentukasan viereen kyljelleen sekin. Kahden emon pesä ja pennut, onko suloisempaa? *rakkaus* Ennen kaikkea sydäntä lämmittää sisarusorvoksi jääneen pennun mahdollisuus sisarusten pehmeisiin kylkiin ja naapuritassujen akuhierontaan.

Kuvia on tulossa, kamerassa on vielä varmaan viimeiset kuvat Murustakin, en ole saanut aikaiseksi niitä purkaa.

Luonnekuvauksia, tai lähinnä havaintoja 5,5-viikkoisista alla kahden pennun verran (jatkuu myöhemmin)

Thor Ne: Oppi enimmäisenä kehräämään. Lähestyy ihmistä empimättä suoraan, kehräten. Sylissä heittäytyy ragdolliksi, hymyilee irvityksennäköisesti, kehrää kehrää ja puskee.

E Ric: Edelleen joukkueen pienin. Ja syystä että sitä kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin ruoka. Kuten vaikka ihmiset. Huwjan suloisen näköinen pikkuheppu. Lyhyt karva, isot korvat. Seikkailija, kiipeilijä ja masurapsutusten ystävä.

Muokkaus: Jäi ehkä kuitenkin tekstistä epäselväksi kuka se teininoita Sabrina on. No se on Lola, teiniäiti oikeammin. Huitelee omilla teillään ja jättää lapsen kasvattajan hoidettavaksi. ;))