Tanskan reissu

Jännittävä päivä koitti perjantaina, kun aikaisen ylösnousun, bussimatkan, lentokentällä ensin lähtötsekkaus- ja sitten turvatarkastusjonotusten jälkeen kömmin pikkuriikkiseen SASsin lentokoneeseen (alle 20 riviä, kaksi istumapaikkaa käytävän molemmin puolin), joka suuntasi nokkansa kohti Kööpenhaminaa.

Kastrupissa minua vastassa olivat Kamyne kasvattaja Line ja House of Lancarrow kasvattaja Charly - tällä hetkellä Tanskan ainoat itämainen pitkäkarvakasvattajat. Charlyn ja puolisonsa Janin asunto sijaitsi Kööpenhaminan länsiosassa kauniissa vanhassa kerrostalossa ja sinne Line oli tuonut pesueensa, josta minun oli määrä valita Suomeen lähtijä.

Kun kolme intohimoista kissaihmistä kohtaa, ei puheesta tahdo tulla loppua ja me puhuimme puhuimme ja puhuimme, katselimme kissoja ja kissanpentuja ja puhuimme lisää.
Charlyn asunnon toisessa puoliskossa tapasin myös kissoja Linen pentujen sukutaulusta, sekä tuttujen suomalaisten lyhytkarvojen sukulaisia. Erityisen suuren vaikutelman minuun teki Skyen isoisoisä Tokio, joka meidän astuessa huoneiston eteiseen kipusi seinään kiinnitettyä raapimispuuta pitkin kaapin päälle ja pudottautui sieltä olkapäälleni.

Vaikka itse en ole ticked tabbyihmisiä, en voinut lakata ihailemasta Tokion upeaa kuviointia ja lyhyttäkin lyhyemmän karvan kiiltoa. Silti kaikista suurimman vaikutuksen minuun teki hurmaavan, suurikokoisen surripörrin luonne, joka ylienergisyydessään oli lähestulkoon itämaisen kissan porototyyppi. Charly sanopikin, että Tokiolle kyllä ottajia riittäisi, jos hän päättäisi päivänsä ennen kissaa.

Kissasukulaisiin tutustuessani läpäisin myös testin, josta minua ei oltu varoitettu. Skyen isoisoäiti, suklaa itämainen lyhytkarvamuori nimittäin, oli emona aina valinnut ne pennunomistajat, jotka saivat pennun. Nyt hetken minua tarkkailtuaan, muori tuli syliini hurisemaan ja sain kuulla läpäisseeni testin. :D

Ostoksilla ja kaupunkia katselemassa kävimme sekä perjantaina, että lauantaina. Molempina iltoina söimme herkullista ruokaa, joimme pullollisen viiniä 4-5 pekkaan ja pelasimme ja seurustelimme myöhään yöhön. Sunnuntaina oli aikainen herätys, kun suuntasimme paikkaan nimeltä Stenlille, jossa kissanäyttely pidettiin. Linen kissanpennut arvosteltiin yhdessä ja ne saivat hienon arvostelun. Lupaavimmaksi pennuksi kehuttiin minulle alunperin varattu Hope, joka olikin pieni täplikäs prinsessä kilometrin pitkän häntänsä kanssa. Line olikin jo päättänyt, että mikäli valitsisin pennuista Skyen, hän sijoittaisi Hopen ystävättärensä Charlotten luo ja käyttäisi sitä jalostukseen.

Näyttely oli hauska kokemus ja tapasin tanskalaisia ja ruotsalaisia kasvattajia. Tapasin myös aivan valtavan upean itämaisen kissanpennun, jonka olisin voinut pistää taskuuni, niin paljon siihen ihastuin! Okonor ja jenkkitaustainen upeimus herätti ihastusta muissakin ja ainakin alustavasti poikaa on luvattu myös pitkäkarvakasvatukseen - ehkäpä muutaman vuoden päästä minulla on uudestaan asiaa Tanskaan. ;)

Koska minun koneeni lähtisi klo 19:40, jouduimme pyytämään luvan poistua aikaisemmin. Ennen lähtöämme ehdimme kuitenkin käydä pokkaamassa BIS-pystin. Linen pennut olivat päivän paras ja ainoa penturyhmä IV kategoriassa, mutta kilpailun puute ei pystin hohdetta heikentänyt. Nominoidahan ei tarvitse, ellei halua.

Olimme kentällä ajoissa ja lähtöselvityksen jälkeen uudet tanskalaiset ystäväni saattoivat minut ja Skyen turvatarkastussillan toiseen päähän. Olimme kotona ennen kello yhtä ja pieni musta pöllönpoikaseni Skye pääsi boksistaan huone-eristykseen tyttäreni unikaveriksi.

Kuvia on tulossa, mutta toistaiseksi kameran taltioima kamerassa vielä hetken säilyköön.

Muusta kissapopulaatiosta todettakoon, että balineesitytöt paisuvat kuin pullataikina - tai no Kookos ainakin, Ploffylle on oma koti löytynyt ja se muuttaa sinne ensi viikolla ja isot pojat ovat poikia: syövät kuin hevoset ja rynnistävät leikkiessään kuin villiintynyt elefanttilauma. Myskiä tosin lisäksi kollittaa siinä määrin (merkkailee petejä ja tekstiilejä), että odotan jo viimeisten tyttöystävien vierailuja, jotta pääsen pojan leikkauttamaan.

Valkoista balineesi-tyttövauvaamme pitäisi päästä Nokialle katsomaan jossain vaiheessa. Milloin se PIROKki olikaan ja pääsisinköhän jonkun kyydissä samaa matkaa?