Mennyttä, tulevaa ja olevaa

Meille kävi ns. vanhanaikaisesti. Implanttisuunnitelmat pannaan ainakin Kookoksen osalta jäihin, sillä päivää ennen RUROKia huomasin mahtiemon olevan jälleen kantavana. Ensireaktioni oli puhdas paniikki, mutta juttelu kasvattajaystävien (Kiitos Senja ja Heidi!) sai minut järkiini. Syntymähän on maailman luonnollisin asia ja kun aikataulullisestikaan (esim. liian tiheä pennutusväli) ei ongelmaa ole, mitä siitä, että ensi vuodelle suunniteltu yhdistelmä toteutuu jo nyt. Koksu on kunnossa, kokenut emo ja synnyttäjä. Antaa emon hautoa viimeinen pesueensa ja poistetaan kohtu sen jälkeen. Jatkojalostuskäytössä kun on kohta jo kolmas polvi, on meidän matriarkka eläkepäivänsä ansainnut.

Viimeinen Vuodenaika-pennuista muutti omaan kotiinsa eilen. Sijoituskissani Nunnu, jonka sijoituskoti risti uudelleen Muskaksi, matkasi kauas Kiteelle, mutta palaa sieltä Etelän näyttelyissä esiintymään. Seuraava (ja samalla ensimmäinen) koitos on 6.6. Hyvinkäällä. Paikalla on myös isosisko Vilda (pentujen syntymäajassa on muutaman tunnin ero Vildan eduksi) ja jos vain mukaan mahtui - mitä epäilen - pikkuveli Herra Häntä, eli Taku. Balineeseista näyttelydebyyttinsä tekee komea raitanaama Helsingistä, Pate Mustajärven nimikaima Pate a.k.a. Willicon Bela Lugosi BAL n 21.

Tanskaan lähtö häämöttää loppuviikosta, jännittää jo melkoisesti. Kollikotiehdokkaaita ei ole ilmoittautunut ja epäilenkin meillä tulevan ns. kusiset paikat (pardon my french) jahka nuoret miehet Ploffy ja Skye tulevat sukukypsiksi ja alkavat pissiä toisiaan suohon.

Sijoituskollinpidosta on Jalecat'sin Leena kirjoittanut hyvin, linkki kappaleen lopussa. Vastoin yleistä luuloa, se ei ole pissan keskellä elämistä (vaikka pahimmillaan voi olla sitäkin - tätä provosoi mm. toisten leikkaamattomien läheisyys), vaan ihan normielämää astetta hormonaalisemman eläimen kanssa. Kollia ulkomailta tuodessa sille on jo suunniteltu morsiamet ja alustava aikataulukin astutuksille olemassa. Vuositolkulla pissavaa kollia ei kenenkään tarvitse katsella. Jos merkkailu yltyy, olen ainakin itse valmis pitämään ukkelin sinne asti, että sovitut astutukset saadaan alta pois. Sijoitussopimuksen päättyessä, uros kastroidaan ja ajan mittaan mahdolliset kollin elkeet tippuvat pois.

Itselläni on ollut onni omistaa kaksi hyvin maskuliinista kollia, joista kummallakaan ei kuitenkaan ole ollut tarvetta ruiskumaalata seiniä. Taipumus merkkailla kulkee usein suvuttain ja isän merkkailukäyttäytymisestä voi ennustella myös pojan pissimisintoa. Skyen isä on omistajansa mukaan siisti mies, mutta pissaamattomuustakuutahan ei leikkaamattomasta kollista voi kukaan antaa. Linkki Leenan blogimerkintään urosten sijoittamisesta tässä - suosittelen sen lukemista lämpimästi kaikille niille, jotka vähänkään kokevat kiinnostusta olla kissankasvatuksessa mukana kollityöskentelyn kautta.

P.S. Kotisivut on päivitetty. ;)