Ilo matkasta ja Hollannin tuontikollista vaihtui suruista suurimpaan, kun tieto Goljatin kuolemasta saavutti minut viimeisenä iltana Rhedenissä. Itämaisilla oli edellisviikolla ollut vatsaoireilua, oksentelua, G:llä ripuliakin, johon eläinlääkäristä haettiin lääkettä ja kaikki vaikuttikin jo olevan ok, mutta niin vain kävi, että sunnuntai-iltana virkeän tuntuinen pentu löytyi maanantaiaamuna kuolleena.
Sanomattakin on selvää, että tapahtuma järkytti syvästi meitä kaikkia asianosaisia ja päätinkin aluksi, etten lähde ruotimaan kissanpennun kuolemaa sen enempää blogissa kuin facebookissakaan (nettipalstoista puhumattakaan), mutta koska tiedän pennun äkillisen katoamisen herättävän kysymyksiä, kerron asian nyt julkisesti, vaikka se minulle itsellenikin on vielä avoin haava. Puheluihin, meileihin asian tiimoilta en lähipäivinä jaksa vastata. Minulla ei ole vastauksia ennen ruumiinavausta - en tiedä onko sen jälkeenkään.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Raskas menetys
Lähettänyt Unknown klo 22.51
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Otan osaa suruun. Itse huomannut tässä ensimmäistä tuontia järkkäillessä, että aina ei kaikki mene oppikirjojen tai muidenkaan taiteen sääntöjen mukaan. Monet itkut on itketty ja asioiden mutkistuessa olen monesti meinannut lyödä hanskat tiskiin.
Menetys on aina kauheaa, oli se sitten jo kotona olevan kissan tai tuontavan pennut tai aikuisen. Keskimaan henkilökunta ja lepakkolapset lähettävät haleja, tassutuksia ja voimia.
Suru ja epätoivo opettavat meitä iloitsemaan niistä asioista, jotka ovat iloitsemisen arvoisia. Kiitos Eve kun teit asiasta julkisen.
Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalla
sinut kantoi tuuli.
Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan
Nuku rauhassa pikkuinen...
Voi, kun kurjaa. Voimia ja iloa ympärilläsi pyörivästä tassukansasta <3
Luin uutisen aamulla, ja koko aamu meni pientä surressa. En voi edes kuvitella miltä teistä sitten tuntuu. Toivottavasti muista tassuttajista on kuitenkin lohtua, vaikka menetys oli mittaamattoman suuri.
Suuri osanotto suruunne :( Nämä ovat aina erittäin ikäviä uutisia. Olette kaikki ajatuksissa.
Voi ei ei ei... sano Eve että näen pahaa unta :( Kyyneleet nousi silmiin :( Syvin osanottoni, menetys on myös minun...
Voi surku, pennun kuolema koskettaa aina kovasti. Voimia surutyöhön!
Syvimmät osanottoni ja jaksamista surun keskelle. Nostan hattua myös avoimuudelle, vaikka kipeästä asiasta kertominen ei varmasti helppoa ollutkaan.
Lohtuhaleja. Asian kertominen voi helpottaa jotakuta toista, joka kenties joutuu kohtaamaan saman asian, siitä lämmin kiitos :'(
Meillähän Myskin äidin sisko kuoli samaan asiaan. Kyseessä oli kymmenviikkoinen pentu. Sinä aamuna meillä oli aika leikkaukseen kissaklinikka Felinaan kun rupesin pakkaamaan häntä leikkaukseen huomasin että pennun suoli oli kuolioitunut ja tullut ulos. Juutin Kirsi käski näydä näyttämässä sitä täällä ennenkuin lähdemme ajamaan Helsinkiin. Tuomio oli kova. Se oli raskas päätös.
Bailabaila
Lähetä kommentti