Laumajärjestyksestä

Nythän on niin, että meidän laumassa nuo mustilot tölvivät pikku-Hilmaa ja tilanne on jatkunut jo aika kauan. Pieni tervu on saanut osumaa, venttiä nenään ja muualle ja koska kiusaaminen ei ole loppunut, se on saanut jatkua (Ei nyt ihan näin, mutta olisin voinut olla tehokkaampi sikailun kitkemisessä.). Hilmalle on nyt sijoituskoti etsinnässä ja pari mukavantuntuista yhteydenottoa on tullutkin - katsotaan, mitä ne poikivat.

Viikonloppuna vierailleen koirankasvattajaystäväni havainnoitua laumaani heräsin kuitenkin terästäytymään tuon kiusaamisen karsimisen suhteen. Lupe on Hilman kimpussa _koko_ajan_. Ilman syytä, silkasta kiusaamisen ilosta (Kun se voi!) Viime yönä, aamukolmelta se katsoi asiakseen körmyyttää sängyn vieressä nukkuneen Hilmiksen ja nyt ammutaan sitten jo kovilla. Minun suunnastani, nimittäin.

Tyypit (Wicca ja Luau) ovat jo aikaa sitten menettäneet sohva-, sänky- ja nojatuolioikeutensa. Silittämispyyntöjä, eikä ruokailun yhteydessä tungeskelua suvaita. Ruokakuppi lähtee Lupelta taivaaseen, heti kun nenä nousee (anorektikkobullymme pätee kuppia vahtimalla) ja kahta metriä lähemmäs ruokailevaa Hilmistä ei ole asiaa. KAIKKI Hilmaan kohdistuva tökkiminen ja töniminen on kielletty ja joka yrityksestä saa palautetta. Oikeasta käyttäytymisestä puolestaan saa positiivista huomiota.

Kun tämänaamuisen aamuruoan jälkeen Wicca toisten kuppien vaanimisen sijaan vetäytyi suoraan keittiön pöydän alle, tiesin viestin menneen perille. Mun kaveria ei kiusata! Lupe - kiusaajista pahempi - on vielä epäilevällä kannalla, mutta ilmeistä huomaan sen työstävän asiaa kuumeisesti pikku päässänsä. Laumarauhan palautus on alkanut and this time I mean business!!!

P.S. Kollipojan ja entisen kollin mistermittojen alkaessa olla uhattuna, olen siirtänyt Kookoksen ruokailupisteen kylppäriin, suljetun oven taakse. Vielä ei rouvakissalle ole auennut, mitä hienoa yksin syömisessä on ja muutaman hiukopalan maisteltuaan, se avaakin oven ja tulee kolmanneksi pyöräksi poikien kupille norkkumaan. Saapa nähdä, koska se ymmärtää oman etunsa.

Pentupesän kuntoon laittaminen on yhä to do-listalla. Tässä alkuviikosta sen teen, ehtii Koo taas katselemaan, minne toivon sen vauvovan. Viime kerrallahan se valitsi minun sylini sopivimmaksi paikaksi. ;)