Jouduimme päästämään rakkaan Taramme nukkumaan. Märkäkohtu oli helppo diagnosoida kotonakin, en halunnut ystävän kärsivän. Reipas mammeli ei paljon vaivaansa näyttänyt ja käveli tänään vielä iloisesti häntäänsä heiluttaen kaverin autolle, kun viimeiselle matkalle lähdettiin. Olisi takuulla hypännytkin, jos olisin pyytänyt.
Kiitos Tara kaikista näistä vuosista, jotka olit luonamme. En arvannut lähdön ajan koittavan näin pian, mutta kukapa edessä olevien päivien määrän arvaa? Taran myötä yksi luku elämässäni sulkeutuu. Vain yksi voi olla ensimmäinen.
Hyvää matkaa, kallis ystävä. Vie lapsillesi Willalle ja Benôit'lle terveiset!
Sudenpesän Black Welvet 31.1.1995 - 23.8.2009
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Sudenpesän Black Welvet in memoriam
Lähettänyt Unknown klo 16.16
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Otan osaa syvään suruusi! Mummokoiraa lämmöllä muistaen!
Luopuminen tekee aina niin kipeetä...Jaksamista!
Onneksi yhteistä aikaa ei muistoista saa kukaan poistettua...
Surunvalitteluni täälläkin. Komeaan ikään oli Rouva päässyt.
Lämmin osanottoni. Pitkä taival yhdessä.
Lähetä kommentti