SBPKY:n Erkkari

Kuuma! Kiire! Odotusta, nahka paloi, tunnelmaa! Erikoisnäyttely kuten aikaisempinakin vuosina, paikalla vain tällä kertaa myös omia kasvatteja. Rakas ystäväni, kuskini ja händlerini kaikki samassa persoonassa - Minna - nouti meidät sovitun aikataulun mukaan ennen kahdeksaa lauantaiaamuna ja saimme pakattua koirat, eväät, patjat, tuolit, häkin, kiertopalkinnon ja muut kommervenkit autoon ja ärkeleitäperkeleitä sisältävä menomatka kohti Belgierkkaria 2009 saattoi alkaa.

Ärräpäät sai alkumatkasta niskaansa pikkuhauveli Lupe, jolle Mimun auton takapaksi ei ollut riittävän prinsessainen, vaan neiti koki arvoisemmakseen istuinpaikaksi paikan takapenkillä hervottoman kamakasan huipulla ja kampesi itsensä sinne kerta toisensa jälkeen saamastaan negatiivisesta palautteesta (prrkele, saatana!!!) ja rakentelemistamme kulkuesteistä huolimatta. Muutaman kerran kaameasti karjahdellen (olisipa piilokamera tallentanut nämä tilanteet!) runttasimme typykän takaisin takaluukkuun, mutta lopulta oli tunnustettava, että kovapäisyydessä pikkupelki meidät tällä kertaa päihitti - ellemme olisi antaneet periksi, emme olisi ehtineet ajoissa kehään ja niin lopulta otin Luaun etupenkin jalkatilaan istumaan.

Erkkarissa arvostelu alkoi ennenkuin ehdimme telttaa pystyttää ja täyttä neliä kirmasimme yhtä aikaa alkaneiden avoimen narttujen ja nuorten luokan urosten kehiin. Wekkulin emäntä olikin ajoissa paikalla ja esitti koiransa hienosti itse. Wekku esiintyikin hyvin ja kun vähän kehän laidalta kannustimme emäntään lisää vauhtia, sai liikkeensäkin esitettyä. Meidän porukasta päivän paras menestys koettiinkin nuorten luokan sijoituksia jaettaessa, kun EH:lla laatupalkittu Weuweu tuli sijoitetuksi 2. parhaaksi. Kyllä oli kasvattajalla suu messingillä! :D

Narttujen suhteen eivät odotukset korkealla olleetkaan. Kotona vielä edellisiltana pohdin, otankon nukkavieruturkkista Wiccaamme mukaan ollenkaan, mutta päätin, että sehän on erkkari ja on sitäpaitsi nartuilla ennenkin loppukesästä huonoja turkkeja nähty. Luaun aioin viedä ihan jo vain siksi, että Weekkosten isän omistajat Kari ja Jaana sen näkevät. Laihan luikun arvosteluun osallistumisen perustelin itselleni sillä, että koirassa on paljon laatua, se tarvitsee aikaa, mutta kehityttyään se tulee olemaan oikein kaunis ja tyypillinen rotunsa edustaja. Nuorten luokassa ei vielä tarvitsekaan olla valmis paketti. Lisäksi erkkari oli tavallaan pentutreffit - olihan sinne ilmoitettu kolme viidestä...

Päivän tunnelmaa pilasi hieman Moton Willemine van Dejltä saama T, jonka perusteluja tyrmistyin, kun hollantilainen arvostelulipukkeessa väitti pojan korvan olevan väärin kalloon kiinnittynyt! Moottorihan tuli aamulla näyttelypaikalle kaksi korvaa päässään, mutta juuri ennen kehäänmenoa alkoikin ravistella kovasti päätään, kuin korvassa olisi ollut jotain sinne kuulumatonta. Käänsin korvan, katselin ja kaivelin ja mitään tolkkua siitä, mikä kummitus korvassa kidutti, en saanut. Niimpä, kun oli yksilöarvostelun vuoro, Wikiwiki tilttasi korvaansa pahasti vasemmalle, mistä toki näki, että korvassa on jotain vikaa, mutta ettäkö koko kiinnitys päin p*rsettä? ... Päätinkin, että koira vielä viedään samalle tuomarille, kunhan tilaisuus tarjoutuu. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, mitä korvista sanotaan, kun mielikuvituskärpänen on poissa.

Muuten kaikki sujui kivasti, nähtiin kauniita koiria (missäpä niitä kauniimpia näkeekään kuin belgierkkarissa?!), mukavia ihmisiä - uusia ja vanhoja tuttuja, nautittiin juomaa ja särvintä, ostettiin tuliaisia (lähinnä itselle, jotain koirillekin) ja seurattiin arvostelun kulkua. Vaikka nartuille ei punaista nauhaa kummoisempaa menestystä herunut, osallistui Wicca myös Mustantuulen kasvattajaryhmään. Valitettavasti ryhmä jäi sijoituksetta, mutta itse pidän Kirsin kasvateista kyllä - eipä kai mulla muuten niitä kahta olisikaan!

Kun kemut alkoivat olla lopuillaan keksi odotteluun kyllästynyt Minna, mistä narusta vetää, että saa mut liikkeelle ja vei koirani edeltä autoon! Henkeen ja vereen koirien helteellä autossahautomista vihaavana kipitin hyvin pian kiltisti perässä ja "pääsimme" kotimatkalle. Mukavaa oli, ensi vuonna uudelleen ja kiitokset koiransa näyttelyyn tuoneille kasvatinomistajille Virpille ja Niinalle, sekä Motoa kehässä esittäneelle Tuulalle. Minnalle kuuluu kiitos niin monesta, etten ryhdy niitä tässä listaamaan. Sähän tiedät Minna, sähän tiedät! <3 =)