Kissojen Kalevala

Viikonloppuna näyteltiin kissojakin. Myskin omistaja ja etä-äiti Senja haki Myskin jo perjantai-iltana, sillä lauantaiaamun aikaiset herätyksemme menivät pahasti ristiin: Päättelimme kissan olevan fiksuinta olla samassa lähtöruudussa näyttelyttäjän kanssa heti aamusta.

Myskin näyttelymenestyksistä lauantaina ei Senja ole ehtinyt kertoa minullekaan sen enempää kuin sen, ettei huippumenestystä kohdallemme tällä kertaa osunut, pari Best Cat-finaalisijoitusta kuitenkin - tarkempaa tilanneselvitystä voinemme lukea Orifame blogista lähipäivinä?

Sunnuntaina oli showtiimimme jo täysilukuinen, kun kesäduunikeikalta palannut tyttäreni Rosa astui remmiin. Matka Viikkiin sujui leppoisasti linja-autossa kissoista kiinnostuneille rouville itämaisrotujen ihanuudesta ja ihmeellisyyksistä tarinoiden. Show grooming suoritettiin siinä bussin penkillä samalla: kynnet nips naps, katsastus: silmät, korvat siistit, karvat nätisti ja muutenkin hyvinvoivat kisulit - pusut nenukkaan ja takaisin koppaan. Helsingin päässä matkustimme vielä pätkän matkaa paikallisbussilla ja melko pienellä seikkailulla suunnimme Viikin monitoimitalolle.

Ihania pitkäkarvaitämaisia oli paikalla Kookoksen lisäksi Teonsanat pentueen Hur Maa ja sijoituskisuni Nexu, Skazki Nereida, joka myös pentuluokassa esitettiin. Nexun emäntä oli ilahduttavasti satsannut näyttelyn Kalevalaiseen teemaan, katsokaapa upeat kuvat kissan asusteista ja tuunatusta näyttelyhäkistä Temppukissojen blogista! :)) Hugo Hugelille tämä oli ihka ensimmäinen näyttely ja oli huiman kivaa nähdä, kuinka lunkisti ja leikkisästi se kaikkeen suhtautui.

Meille (Senja, Rosa ja minä) TICA-näyttelyjärjestys oli jo tuttu juttu: Rosalle sunnuntain Kalevala oli toinen, minulle kolmas ja Senjalle peräti neljäs TICA-näyttely, joten homman juju alkaa olla selvillä. Vasta-alkajaa uudenlainen näyttelysjärjestelmä kummastuttaa ja systeemistä kiinni saaminen vie aina hetken aikaa. On kuitenkin kiva huomata, kuinka uudetkin kokeilijat innostuvat rinkinäyttelyistä. TICA:n ja CFA:n näyttelyissä kun toimintaa riittää ihan eri tavalla yhdenkin kissan kanssa. Meillä olikin näyttelyssä selvä työnjako kissojen kannossa: Senja händläsi edelleen Myskiä, Elinat hoisivat molemmat omat kissansa kehään ajoissa, Rosa kantoi Kookosta ja minä pieniä valkoisia aina siihen rinkiin, johon kulloinkin numero osoitti.

Päivä oli tapahtumarikas ja jännittävä. Korkeimmat sijoitukset leiriimme korjasi pieni valkoinen Sur Maa (ex-Aurora tuleva Iines?), jonka korkein sijoitus oli 2nd Best All Breed Kitten tuomari Tomoko Tanakan ringissä. Myös hollantilainen Mary-Lise De Landtsheer ihastui pieneen valkoiseen. Erityisen merkittävää Mary-Lisen Best Kitten-finaalissa oli, että siihen osallistuneista Sur Maa oli ainoa Suomessa kasvatettu ja ylipäätään suomalaisomistuksessa oleva kissanpentu! :) Sur Maan sijoitus oli 5th Best AB Kitten ja komeat ruusukkeet olikin mukava antaa kissanpennut sovitusti näyttelystä mukaansa noutaneen uuden omistajan, Miran ja tämän kaksijalkaisen elämänsulostuttaja Rasmuksen mukaan, kun he näyttelypäivän pentujen osalta päätyttyä pakkasivat uudet karvakaverinsa autoon ja käänsivät sen nokan koti-Nokiaa kohden. Pur Naasta ja Sur Maasta kuulemme vielä. Mira lupasi tuoda tyypit ainakin Tampereelle syyskuussa, joten siellä nähdään! =)

Tuossa edellä kun hehkuttelin Sur Maan menestystä: Myski sai aivan hunajaiset arvostelut tuomarilta jos toiselta. Mieleen jäi mm. Mary-Lisen "excellent example of the breed, super type!" ja Mys sijoittuikin viidestä tuomarista neljän Best AB Cat-finaaleissa - kaksi kolmossijaa, yksi nelos ja yksi? - Näistäkin tarkempi selonteko Orifame-blogissa, malttakaa mielenne. -Minäkin yritän. :eager:

Kotiin saimme liftattua kyydin Starring-kissalan Maritalta ja pian finaalien jälkeen pakkasimmekin kimpsut ja kampsut, myös viikonloppulainassa olleen Myskelin ja pikaheipat halailtuamme kirmasimme jo tukka putkella kohti catmobiilia. Myski piti taas koko ajomatkan juttua yllä. Melkoinen herrasmies on hän: Luulisi, että rankan näyttelyviikonlopun jälkeen olisi jo väsyttänytkin, vaan ei. MÄÄY eri variaatioineen kaikui eri voimakkuuksilla, eri asennoista äännettynä boxista koko 50km Porvooseen. ;)

Hieno näyttely ja ihanaa oli tavata kaikki ihanat kissaihmiset, pennunomistajat ja sijoituskissanomistajat ja -haltijat. Kiitos yhteisesti Kaikille! Teette harrastuksesta mukavan, olette sen suola, pippuri ja kermavaahto! <3

Sur Maalle ja Pur Naalle toivottaa kotipesän väki ihanaa elämää uudessa kodissa, nopeaa sopeutumista ja kivoja nelikissapainimaaotteluita!