Vauvakuumetta

Ei se vauvakuume Naomin hakemiseen päättynyt, toisen eläinlajin vavvat vilisee unissa öisin ja herään aamuisin nimimietinnöt päässäni. Vaikea on pitää salassa ja taisipa se jo tuolla kissapalstalla lipsahtaakin: meille odotetaan kissavauvaa. Mosjöön henkilöllisyyttä en vielä lähde erittelemään, liian monta liikkuvaa palaa vielä palapelissä ja pennut hyvin nuoria (siis syntyneet kuitenkin jo)...

Lisäksi sain toisenkin vauvasalaisuuden kantaakseni ja ai että onkin vaikeaa pitää suuta supussa, sikälipaljonkauheasti olen iloinen ja innostunut tulevasta pentueesta. Se onkin sitten jotain ihan muuta. Voi kun voisin kaiken kotiin haalia, mitä halajan; mutta järjen ääntä (minullakin sellainen ihan pieni on, vaikka suurimman ajasta se huutaa ääni käheänä kuuroille korville) koetan nyt kuunnella ja vakuutella itselleni, että tulee se toinenkin pentue vielä.

Kookos pitää hullua edelleen jännityksessä, eikä itämaisten kissojen hormonaalisuudesta ole täällä tietoakaan, syyskuun juoksun jälkeen ei ole uutta mourua kuulunut ja näyttäisi siltä, ettei sitä kuulu jatkossakaan. Tyttö on iloinen, seurallinen, virkeä ja leikkisä, mutta korvanpesua ja pikku painia suurempaan läheisyyteen Akustin kanssa se ei koe tarvetta. Saa nähdä saadaanko täällä pikkubalineeseja alulle ennen uuden kollin laumaan liittymistä ensi helmikuussa.