Joskus elämä on vain niin epäreilua ja tapahtumat tuntuvat niin vääriltä niin monella tapa. Keskiviikkona sain soiton Ellun sijoituskodista. Tyttö oli ollut aamusta saakka liikkumaton ja syömätön ja emäntänsä lähti sitä kesken työpäivän eläinlääkärissä käyttämään. Epäillyn suolitukoksen sijaan tutkimus ja röntgenkuva paljasti useasta kohdasta murtuneen lantion. Leikkaushoito eläinsairaalassa olisi ollut lähemmäs kymmenentuhannen euron luokkaa, eikä takuita siitä, tulisiko Lellusta itse kävelevää, kakkaavaa ja pissaavaa kissaa ikinä. Viisikuisen pennun eutanasiapäätös on raskaimpia koskaan tekemiäni.
Mitä sitten tapahtui? Paras arvaus on vauhdikkaan valkoisen villiviikarin portaissa putoaminen huonossa kulmassa. Kukaan ei sitä nähnyt tai kuullut. Kotipesän ja sijoituskodin suru on suuri. Tiistaina normaalisti liikkuva ja touhuava kissa nukutettiin keskiviikkoiltana ikiuneen. Nyt ei enää satu, pieni. Puolisiskosi, enkelikissa Esme pitää sinusta huolta.
7 kommenttia:
Otan osaa :( Teillä on ollut nyt monia vastoinkäymisiä.. Voimia teille kaikille!
Voi. Miten voi sattua näin monta surua samaan hetkeen? Toivotaan että onni nyt teillä kääntyy.
Voi pieni Lellu :( Sulle ja kasvateille on kyllä käynyt nyt ihan liikaa tällaista ikävää. Toivottavasti oon oikeessa ja pian elämään tulee taas jotain hyvää ja ihanaa.
LumipalloEllu <3
Willicon lapset ja lapsen lapset lähettää täältä Kasumilasta karvatassuhalaukset.
Elämän epäreiluutta, toden totta. :'(
Lämpimät osanotot Sinulle, Eve, sekä Ellun omalle perheelle.
Suremme mukananne. ♥
paljon voimia suruun kaikille Teille.
Jaksamista, haleja ja voimia lähettävät Ilpo-veli ja perhe
Lähetä kommentti