Pitkät jäähyväiset

Pienimmän Nightwishin kamppailu elämästä alkoi, kun se paino veti miinusta ekoissa punnituksissa. Maitoa, sokeriliuosta, eilisillasta lähtien myös nesteytys nahan alle. Aamukolmelta pentu vielä imi itse emon nisillä, työntäen tassuilla maitopumppuun tehoja, varhain aamulla tilanne oli toinen. Ministä näki, että se oli luovuttanut. Kun tehostettu hoito ei tuottanut toivottua tulosta, oli edessä saattohoito. Pentu saisi nukkua emon kainalossa pois.

Ja niin se nukkui. Ja nukkui. Ja nukkui. Ja aina kun tarkastin sen vointia, sen sydän sykki yhä ja se hengitti edelleen. Mutta limakalvot vaalenivat, ääreisverenkierto heikkeni, eikä pieni oikeasti sitten enää muuta tehnytkään kuin eli ja hengitti. Päivystävältä eläinlääkäriltä soitin mielipidettä. Hän sanoi kyllä voivansa tulla pennun lopettamaankin, muttei toisaalta uskonut sen enää kauaa kestävän muutenkaan. Ja me odotimme, että se pääsisi pois. Eikä se päässyt.

Olin luvannut itselleni, etten enää glukoosilla pitkitä Minin lähtöä, mutta maidotta en voinut lasta pitää, kun tunnit kuluivat ja se aina vain hengitti. Eikä se kunnolla imenytkään enää, refleksinomaisesti vain. Puolen päivän jälkeen letkutin sille vatsaan pienen annoksen, josta se hiukan myöhemmin pulautti osan takaisin. Päivä kului pesän vieressä istuen. Milloin pentu polven päällä, milloin kämmenellä, milloin sisaruskasassa, milloin emon kainalossa. Ja se oli. Eli ja hengitti.

Elämä oli siinä ja piti siitä kiinni ohuilla, mutta juuri niin voimakkailla rihmoilla, ettei se päässyt siirtymään rajan yli. Kerroin sille, että sisko odottaa sitä taivaassa leikkikaverikseen. Että se saa vielä tulla takaisin, mutta nyt sen täytyy mennä ja niin se sitten lopulta lähti. Oli pieni ja pulleamasuinen ja vielä lämmin ja niin kaunis ja täydellinen kuin vain kissalapsi voi olla.

Ja me itkimme vähän lisää ja panimme sen peltiseen sitruunakarkkipurkkiin ja pakastimeen maanantaita odottamaan, että voin toimittaa sen eläinlääkärille yhteistuhkaukseen, kuten siskonsa viime keskiviikkona.

Nimekseen Mini sai Bye Bye Beautiful. Nimen sille valitsi Mannan lähiäiti Ulla.