Viettelin tänään mukavan iltapäivän kissamaisessa seurassa selkänahkaani kärventäen. Ystäväni Taika tuli Helinää toista kertaa katsomaan ja kipaisimme kuumaa kämppää pakoon takapihalle. Piknikpeitto, pakastimen kautta käytetty Cokis light-pullo ja pikkukissat mukaan ja ei kun höpöttelemään ja valjastelemaan.
Helinä kaivautui Taikan vaatteisiin ja samaa teki Ransukin, tosin pikku-ukkeli sentään malttoi välillä maisemiakin ihmetellä. Ja kommentoida. ;)
Jo jonkin aikaa päivää paistateltuamme huomasin jättäneeni puhelimen sisälle ja hyvähän se oli sieltä ulos viltille noutaa, kun kerran Ransun tuleva kotikin oli tulossa karvaista poikaansa noutamaan. Miia oli jo ehtinytkin pari kertaa kilauttaa ja soitin heti takaisin. En tavoittanut Miiaa kapulastaan, mutta vastaajaan sanelin olevamme pihalla pentujen kanssa ja jäin odottelemaan uutta soittoa.
No saihan sitä soittoa odottaa. Puhelin venkula kun teki taas (ei ollut tosiaan eka kerta!) temput sammuttamalla virrat itsestään ilman turhia varoitusääniä. Miian ja Jarin kävellessä talon kulman ympäri, aloin tarkistella mitä luuri sanoo ja lights out-moodillahan se oli. Siis kuollut. Onni, että olin ehtinyt sen viestin sanelemaan ennen Nokian sooloiluja.
Mentiin sisälle kauppakirjoja tekemään ja pian punapää tikkatuulispäämme lähtikin kohti uusia seikkailija. Uudessa kodissa Espoossa sitä odottavat balineesi Nappula ja simskuvariantti Jeppe. Jännityksellä jäämme odottelemaan uutisia siitä, millaista hämmennystä kolmas kissapyörä laumassa aiheuttaa. Jos yhtään neloskategorian kissoja tunnen, niin väittäisin että parin päivän sisällä viimeistään on kolmiottelut käynnissä. Ellei jopa neli, onhan Ransun uudessa kodissa heiluvahäntäinen labradorikin. :)
Helinäisenkin koti on varmistunut. Hassu kyljelleenkellahteleva höpinkäiskeijukaisemme on kieputtanut Taikan valkoisen marsupilamihäntänsä ympärille ja sielläpä tyttöä oma koti kahden maatiaiskissan ja griffoneiden kaverina odottaa, jahka PRA-status (pitäisi olla negatiivinen tai kantaja) varmistuu. Omaa eläinlääkäriä en tänään tavoittanut, eikä Laboklin suostunut minulle tuloksia kertomaan, kun oli jo Annicalle tulokset meilannut. No huomenna meillä on Iin ultraus, ehkä saamme kuulla myös kaksi viikkoa odotetun verikokeen tuloksen. Iin PRA-tuloshan Australiasta jo tulikin ja negatiivinen se oli, kuten muillakin tähän asti testaamillani balineeseilla/siamilaisilla. Toivottavasti näin on laita myös Helinän kanssa. Kantajanakin neiti vielä jalostussuunnitelmiini sopii, mutta positiivisia kissoja en kasvatuksessa käytä ja jos niin huono tuuri kävisi, että Helikeiju positiiviseksi testattaisiin, tiedän ainakin yhden sydämen, joka särkyisi. :(
Oma sydän tiristi muutaman kyyneleen silmäkulmaan, kun vieraat oli hyvästelty ja istahdin sohvannurkkaan Facebook-päivityksen "... vietti muksaa iltapäivää Taikan, Helinän ja Ransun kanssa viltillä valjastellen ja luovutti sitten Ransun uuteen kotiin. Hyvää matkaa suuri pikkumies! Ole kiltisti ja tee koiruuksia! ;)" kirjoittamaan.
Vaikka kodit, joihin pentumme luovutetaan, valitaan huolella ja tiedän, että pentua niissä rakastetaan ja hoidetaan hyvin, on aina vaikeampi luopua pennusta, joka on kauemmin kasvattajan luona. Kuten koiranpennullekin, opetan kissanpennulle niitä taitoja joita se isoksi kasvaessaan voi tarvita. Tämä yhdessätekeminen leimauttaa paitsi pennun kasvattajaan myös kasvattajan entistä tiiviimmin pentuun. Tiedän, että Ransulla on kaikki hyvin ja ihan pianhan me taas tavataan - SUROKin kissanäyttelyssä 30.7.! :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti