Trippi Roihuvuoreen ja Sopulitielle

Maanantaina pomppasin duunin jälkeen suoraan bussiin ja painatin Helsinkiä kohti. Ensi kevään pentueen vanhempien yhteinen siitostestiaika, kissojen ja heidän henkilökuntansa kohtaaminen odotti. Niin Ploffy kuin Nyytikin (W.Bellatrix) olivat kasvaneet ja kehittyneet mukavasti. Ploffy, joka jo puolivuotiaana oli aikuisen kollin kokoinen on nyt vuoden vanhana kevyet 5,6 kiloa painava balicooni! Ihana, hieno ja ihan ehta balimieshän hän on, mutta annoin luvan lopettaa kasvamisen, muuten iskee näyttelyissä kohta jo uskottavuusongelma. Ei niin, että niitä näyttelyitä ylen määrin olisi suunnitelmissa. Turkuun naimalupaa hakemaan ja sitten lapsentekopuuhiin. Kastraattina ehtii misterkisailla. ;)

Minulle testien suunnitteluvaiheessa Sopulitietä suositellut ystäväni Kekkosen Hanna oli paikalla myös hieman surullisemmissa merkeissä. Hänen rakkaan simskunsa mahan alta oli löytynyt epäilyttäviä patteja ja Arwen odotti leikkausta omassa kopassaan eläinlääkäriaseman lämpölampun alla. Hanna se kurvasi minut Hertsikan metroasemalta hakemaankin ja testinoton jälkeen vei mukanaan Keskimaan 8-viikkoisia kissanpenturiiviöitä katsomaan. Kyllä olikin hienoa joukkoa! Isokorvaisia, kaunispäisiä mustavalkoisia itämaiseläimiä - ja yksi tutumman näköinen: ei sininaamio, mutta ruskeanaamio kumminkin. ;) Hetken ehdin Myskin velipuoli Mököön ja Hannan muihin aikuisiin kissoihin tutustumaan ja sitten piti jo rientää Itäkeskuksen kautta kotiin Porvooseen. Pikavisiitti nääs.

Ehdimme Hannan kanssa enemmän pulisemaan edessä olevalla Turun näyttelyreissulla, jonne siis Ploffy lähtee mukaan. Minä ja P yövymme Nexun isäntäväen kotona, Hanna hotellissa. Nyt onkin enää alle kolme viikkoa Nexun pentujen syntymään. Alkaa pikkuhiljaa olemaan perhosia kasvattajankin masussa - huiiih!

Kuvituksena pönötyskuva maanantaina 20 viikkoa täyttäneestä Haukkarista. Äksonkuvaakin yritettiin, mutta sellaista julkaisukelpoista ei satsiin sattunut.