Peräkammarin pojat

Voin sanoa ihan suoraan, että mää menetän sydämeni täällä. Joka päivä, jonka luovutusikäiset siamviikarit viettävät meillä sitoo niitä vielä lujemmin minuun kiinni. Henkisesti siis. Ja minua niihin - no varmaan vähän toisinkinpäin.

Pieniä sininaamoja koskevia kyselyjä on tullut, mutta ne eivät toistaiseksi ole johtaneet mihinkään. Pojat ovat yhä kotona. Kasvavat, hurisevat ja valloittavat. :)

Vapaan viikonlopun aikana olen kuunnellut varhaisteiniintyvän Thornen vakuuttavaa kurrr ääntelyä ja nukkunut liikuttavan suloisen Haukkarin kanssa saman peiton alla. Voi kuinka äiti teitä rakastaakaan!

Hyviltä kotiehdokkailta edelleen tiedusteluja vastaanotetaan ja oikein tosikovasti toivon, että pojankoltiaisillekin se oma koti vielä ilmaantuu, vaíkka iso parku siinä varmasti sitten pääsee, kun nämä kaksi meiltä viedään.

Koitan kuvata pätkän huiskaleikkiä videolla illemmalla, mutta nyt saunaan.