Assaroimassa

Kävikin sitten niin, että lauantain assariksi merkityllä kaverilla oli kissa-aiheinen suru puserossa, eikä oikein ollut assarointi-into korkeimmillaan ja pienen kirjeenvaihdon jälkeen päädyimme siihen, että menen hänen sijastaan lauantaina - sainhan samalla assarointiharjoitusta yhden päivän sijaan koko viikonlopun.

Olen koiranäyttelypuolella ollut pätevöity kehäsihteeri vuosituhannen alusta, eli ramppikuume ei ollut hirvittävä - kaikki näyttelythän tarvitsevat toimihenkilöitä pitämään kirjaa ja katsomaan, että arvosteluvuorossa seuraavat ovat valmiina.

Aamulla sain SUROKin väeltä hyvän briiffin. Tuomarina minulla oli Satu Hämäläinen, jonka kanssa työskentely oli miellyttävää ja päivä sujui mukavasti kauniita oman kategorian kissoja katsellessa ja heidän arvosteluaan seuratessa. Kastraattikollien TP-valinnassa sain vielä esittää B-pentujemme isän, ihanan ja ihanaluonteisen Mummeli Twixinho Jessen, joka päihitti tasokkaan lyhytkarvavastuksen, viimeisimpänä vastustajana isänsä varianttisiamilaisen Nova Star Twixin (joka siis oli koiranäyttelytermejä mukaillen TP2) ja paneelissa vielä naapuripöydän TP:n ollen neloskategorian BIS-kastraatti! :)

Kamerakammoisena olin esitellyt pääassistentille ajatuksen, ettei minun tarvitsisi paneelissa ketään kantaa, mutta kannustettuna hilpaisin sinnekin mukaan menoa ihmettelemään. Oman kannettavankin sitten sain - suloisen nuoren korat-tytön, jonka sitten innostuksissani kannoin ensin aikuisten naaraiden kanssa lavalle. MOKA!! - minkä onneksi kissa ja kissanomistaja antoivat minulle anteeksi. Toisella kerralla osuin lavalle jo oikeaan aikaan. Oman kategorian kissojen laput oli valitettavasti jo jaettu ja pikkuisen murheissani (tietenkin olisin nelosen halunnut kantaa) desinfioin sitten paneelihäkkejä, kunnes pääassari lähestyi minua ja hymyillen ojensi numerolapun. Musta itämainen, jee! :DD Kissa oli Vuojolahden Eevan upea Elli - GIP Kattilan Sumthin'Else. Voi miten ylpeä olinkaan saadessani kantaa sen.

Kotimatkalla ajattelin, että vaikken koskaan aikaisemmin ole korateista piitannut, pikku-koratneiti teki kyllä minuun vaikutuksen ja että jatkossa kannan paneelissa nelkkujen lisäksi myös korateja ja että KYLLÄPÄ OLI MUKAVA PÄIVÄ! :D

Sunnuntaiaamu valkeni ja Oopperan pysäkiltä patikoinnin sijaan liftasin jo URKin näyttelystä tuttuun tapaan Keskimaan kissalan Hannan kyytiin Itiksestä. Tuomarina minulla olisi Martti Peltonen. Hyvillä mielin jutustelin tuttujen kanssa ja odotin päivää ja oi kuinka ihania kissoja saimmekaan taas nähdä! Oma kasvattini Hugokin kävi pöydällä ja kuinka kasvattajan sydäntä lämmitti sen saama kaunis arvostelu.

Arvostelua kuuntelemalla oppii paljon omata rodustaan, pääsee itse näkemään kissat läheltä ja sopivassa välissä - ei siis kesken arvostelun - voi tuomarilta myös kysyä termejä joita ei ymmärrä (omassa rodussa näitä tämmöisiä ei tullut vastaan, mutta meillä oli myös kategoria III veteraanit molempina päivinä, joten kaikki ei ollut selvää pässinlihaa) tai jos jokin esim. väriin liittyvä mietityttää (eurooppalaisen sinitäplikäs näyttää toiselta kuin itämaisen).

TP-valinnoissa Jesse teki saman kuin lauantaina ja taas sain luvan venyttää ukkelia - Petrille iso kiitos luottamuksesta. Lauantaista viisastuneena kirmasin pääassarin perässä kuin marakatti, kun paneelihäkit laputettiin ja leikkaamatonta urosta lukuunottamatta keräsin kismaun kaikista oman kategoriani luokista esitettäväksi. MOKA!! Maltti on valttia, minkä huomasin, kun hiki päässä aina viimeisenä hölkkäsin lavalle. Moni kaunis kannettavani voitti assarin mokailuista huolimatta ja erityisen ylpeä olin kastraattikollista (Jesse-rakas) ja aikuisesta naaraasta (Yumi l. Cannonball Frontpage News), joista jälkimmäinen vetäisi huimasti kymmenennen BIS-voittonsa tänä vuonna - Onnea Hanna ja Mirka!! :DDD

Persialaiset jätin suosiolla muiden esitettäväksi, kolmoskategoriasta poimin minua kiinnostavan american curl-rodun yksilöitä esitettäväkseni. Paljon maltillisemmin jo kuin nelosten kanssa ;). Joukkoon osui myös kiltti punanaamio birmanaaras, jonka omistaja ystävällisesti näytti minulle, kuinka birmat esitetään (toivottavasti ei mennyt ihan pieleen). Curlit venytetään ja kivoja poikia (aikuinen kolli ja nuori uros) sainkin esittää. Harmi vain, tein taas virhearvion ja birmatytön lavalta tuotuani sain taas juosta mahanalus jalkoja täynnä noutamaan häkkirivistön toisesta päästä curlinuorukaista. Juoksin kissan kanssa lavalle (MOKA!! , jonka tajusin mokaksi jo juostessani), onneksi iso pikku-ukkeli kovin hermostunut käsittelystä, vaan suostui vielä venymään ja esiintymäänkin.

Kissapalstalla jo lähetinkin terveiseni näyttelyn järjestäjille ja näytteilleasettajille: Kiitos ja anteeksi. Opin paljon, ensi kerralla olen kahta kokemusta viisaampi ja koitan saada mokasaldon laskuun tai edes tehdä uudenlaisia virheitä. Olen lähdössä assistenttikurssille, joten ehkä siellä lyödään yli-innokasta sääntökirjalla päähän ja opin olemaan.

Näyttelystä yleisesti voin sanoa, että oli ihana tunnelma, kauniita kissoja, älyttömän mauahtavaa oli nähdä kissojeni sukulaisia, omien kissojen jälkeläisiä (Myskin Jaguars-tytöt loistivat sunnuntaina, poika oli komea kollinvonkaleen alku ja iskän omistaja pakahtua ylpeydestä!), omia kasvatteja, kasvatin- ja sijoituskissojen omistajia, kamuja ja aivan hirmumukavaa oli tutustua tuomareihin ja assistenttikollegoihin. 50-vuotiaan yhdistyksen näyttely oli kaikinpuolin toimiva ja hyvin järjetetty. Lähes kaikki saivat jonkun lahjankin juhlanäyttelykäynnistä muistoksi (yleisöä ei taidettu lahjoa, mutta kaikkia muita sitten muistettiinkin) ja pakko on sanoa, että mokista huolimatta löysin itsestäni palavan innostuksen assarointiin ja aion tehdä sitä jatkossakin. Kiitokset kaikille kannustuksesta, RUROKissa nähdään! :D

Alla olevassa kuvassa pöydällä Willicon Hur Maa(BAL w 67), yhtä sertiä vaille CH. Tarkkana ja keskittyneinä Hugo itse, tuomari Martti ja omistaja Elina ja taustalla melkoisen iloinen kasvattaja. Kuva Timo Tuomaala.

Simsku- ja balineesityttöjen omistajille isokokoinen PSSST! Hugo on vielä käytettävissä jalostukseen, ennen kolmatta sertiä tuskin leikataan, mutta sen jälkeen kyllä. Kysellä voipi Elinalta suoraan tai sitten kasvattajan kautta. Vain rekisteröidyn kasvattajanimen omistajien tai sellaista hakeneiden kyselyt noteerataan.

J.K. Sain molemmilta tuomareiltani assistenttitodistuksen. Kiitokset heille opastuksesta ja hyvän mielen näyttelypäivistä. :))