Hauen häntä

Vähän itsekseenkirjoittelulta bloggaaminen tuntuu itse kustakin välillä. Kirjoittelen nyt itelle muistiin, vaikkei näitä muut lukisikaan. Vieläkään ei meinaa jaksaa kuvia ladata, olen aikamoisen finaalissa kaiken tämän huolehtimisen kanssa, eikä sikamainen helle sitä auta.

Hauki (Rek. nimeksi tulee se Facessa jo eka päivänä pähkämöity Täältä Tulee Hauki) siis tosiaan syntyi mustalla hännällä ja mustana on hännänpää pysynyt, vaikka muualta on väri vaalennut. Tulehtuneelta ei häntä vaikuta, kuolioituneelta kylläkin. CatVetiin olen asian tiimoilta ollut yhteydessä ja heidän ohjeillaan mennään. Eli niin kauan kuin on kuiva ja siisti, ei antibiootteja aloiteta. Myöskään ei ole tarvetta häntää eläinlääkärin toimesta poikki napsaista - se putoaa itsestään, kun on sen aika.

Häntää päivittäin tarkkailleena arvelen, että aika on lähellä, sen verran kuivan rapsakaksi on hännän loppupää käynyt ja jahka tuo pois putoaminen tapahtuu, jää Hauelle (myös Nyypäksi puhuteltu. Rakkaalla lapsella, tiedättehän...) n. 2/3 häntää vielä jäljelle.

Väri on nöpösellä suloinen. Olen miettinyt, ovatko muut sininaamioni olleet noin liloja missään vaiheessa, mutta varhainen pigmentoituminen puhuisi yhä tummemman naamiovärin puolesta.