Näyttelyviikonlopun jälkeisenä maanantaina tarkkailin huolestuneena pikku-Erkkiä. Tyyppi niiskutti ja vaikutti hieman oudolta muutenkin. Tiistaina totesin, että jooei, eläinlääkärikeikkaahan tilanne vaatii. Rohinaa ja väsyä, ukkeli oli kipeä. Oireet kuultuaan ell kuitenkin lupasi soittaa antibioottireseptin lähiapteekkiin, saisin toki tulla asemalle pentua näyttämäänkin, mutta päätin vain noutaa tropit apteekista, niin saisin kuurin mahd. pian päälle. Pentuetarkastus oli kuitenkin nurkan takana.
Melko nopeasti tilanne antiloopilla korjaantuikin. Kuurihan ukulilla on päällä vieläkin, mutta vointi jo selvästi viime viikoisesta kohentunut. Leikkii, telmii, syö ja kehrää. Pentuetarkatuksen yhteydessä saa ell sitten samalla jälkitarkastaa.
Toinen sairastapaus on tomera pikku Hauki, joka on pesäpennusta muuttunut lattialla honteloilla jaloillaan isompien ja emojen perässä kipittäväksi hämähäkkikissamieheksi. Se on hitaan alun jälkeen kerännyt lisämaidon tuella jopa 15 grammaa lisäpainoa päivässä (mistä olen ylen onnessani!) ja alkaa jo tuntua käteenkin siamilaiskissanpennulta; ei surkealta, laihalta linnunpoikaselta. Eilen sen turinaa jo kuuntelin ja tänä aamuna soitt ellille. Näyttämässä käytiin ja 218 grammaista ipanaattoria stetareilla kuunnellessaan eläinlääkäri totesii, että ministetari olis hyvä olemassa.
No rohinat kuitenkin onneksi kuuluivat enemmän tuolta nenänielun suunnasta, eivät keuhkoista ja hetken eläinlääkinnän Pharmacaa selailtuaan Annica määräsi Synuloxia p.o. annoksella 1,2 tippaa 2x päivässä. Käytännössähän tuo menee niin, että 1 tippa aamulla ja kaksi illalla. Kuurin aloitin heti kotiin päästyämme. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että se tehoaa.
Vielä on erikseen mainittava Hauen hännän kuulumiset, joita Facebookissa statuksissani aina välistä kertoilenkin: Häntä on kasvanut mittaa ja siihen on kasvanut karvaa, niin että musta ja karvaton osa on ollut 1,5 cm hännän kärjestä, loput normaalia sininaamiosiamilaisen häntää. :) Kärjestä on ollut puolen sentin pätkä kuivaa, koppuraisempaa ja tuohon tarttuivat tänä aamuna eläinlääkärimme sormet ja - Se jäi hänelle käteen! Hetken mulla teki pahaa, mutta sitten huomasin, että sehän oli vain kova kuori, jonka alta paljastui terveen näköinen, punertava iho! Ell meinasi, että siihen ei välttämättä karvaa kasva, mutta minä olin taas onnellinen ja helpottunut. Saapa nähdä, minne Hauen jännän hännän kertomuksen käänteet vielä johtavatkaan, tämä nyt uusimpana uutisointina.
Uudesta perheenjäsenestä ja hänen hakureissustaan kerron seuraavassa merkinnässä ettei tule ylipitkää kirjoitusta. Kyseessä on kuitenkin aiemmissa päivityksissä moneen kertaan mainittu Nicator My Fair Lady, "lapsenlapsemme" Anis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti