Vauvaelämää

Kaunarit ovat siis eläneet leikkikehäelämää nyt muutaman päivän (viikon?) Kiltisti he siellä pysyvät, vaikka vähän seinillä kiipeilevätkin. Vaaleasta verkosta näkee kuitenkin läpi ja sijainti keskellä olohuoneen lattiaa takaa sen, että ihmiset ja eläimet poikkeavat moikkaamassa tavan takaa.

Hellyttäviä ovat pienet, kasvavat kissat, mutta hellyttäviä ovat myös aikuisten reaktiot niihin. Kollia toki pienet, sen näkökannasta liian nuoret vähiten kiinnostavat, mutta nuuhkimassa on pitänyt käydä isänkin. Enemmän sitä leikkikehässä kiinnostaa kuitenkin pennuille esitelty hiekkis ja tarjolle jäänyt jauhelihakermis.

Kookos tuttuun tapaansa hoitaa pennut hyvin, mutta pitää myös lakisääteiset pitkät kahvitauot, eli useimmiten pennut nukkuvat kasassa keskenään, mutta erilaisia variaatioita teemasta - esimerkiksi tällaisia nähdään.




Skyelle pennut ovat kiinnostavia ja kuten aikanaan Myskin leikkejä Teonsanojen kanssa, myös Skyen ja Kaunareitten yhteiselämää tulee kokoeron vuoksi tarkkailla.

Lolan mielessä on alkanut pesiminen pyöriä. Se selvästikin tutkailee ympäristöä - kaappeja ja kissanpuiden pesäpömpeleitä "sillä silmällä." Sovittelee itseään ja alati kasvavaa vatsaansa niihin ja selvästikin arvioi milloin kulloisenkin paikan pesäominaisuuksia. Vaikka LA on vasta sunnuntaina, taivuin tänään valmistamaan pesän (kroonikot vielä puuttuu) sille ja tämmöistä jengiä sieltä koirankusetuslenkin jälkeen löytyi:

Skye tottakai - mistäpä tätä mustaa tupsukorvaa ei nykyään löytäisi! :)

Kookos kahvitauolla. Tämä on leposohvineen juuri sopiva taukotupa, tuumaa balineesiäiti.


Myös Lola on käynyt tupatarkastuksen tekemässä ja uskoisin, että saan tytön suostuteltua pesässä synnyttämään kun sen hetki koittaa. Ihmeesti eläimet tuntuvat oman parhaansa apua tarvitessaan ymmärtävän. Olemme myös Lolan kanssa bondanneet voimakkaasti kuluneiden raskausviikkojen aikana ja viimeksi eilen huomasin ajattelevani, kuinka ikävä minulla sitä tuleekaan, kun sen on aika palata omaan kotiinsa. Onneksi siihen on vielä monta, monta viikkoa!

Tämä saattaa hyvinkin olla viimeinen blogimerkintäni ennen synnytystä. Peukut ja tsempit ovat tervetulleita. Jokainen synnytys on aina uusi ja jännittävä, mutta ensisynnyttäjän varsinkin! Sen verran vielä pentumääräarvelua, että myönnän jälleen kerran olevani erehtyväinen: Lolan masukit ovat ottaneet hirmuisen loppuspurtin ja yhtä ainutta pentua ei tuossa masussa ole millään! Päivän veikkaukseni onkin 2-4. Viikonlopun jälkeen varmaan tiedämme totuuden. ;)

Lola sen saattaa hyvinkin tietää jo nyt, vaan ei kerro.