Iloa ja surua

Eläimen elämä on niin lyhyt ihmiseen verrattuna. Koira- tai kissaihminen ehtii elämänsä aikana jättää jäähyväiset monelle rakkaalle ja tärkeälle. Sille koiralle tai kissalle on parhaimmillaan vain yksi omistaja tai perhe, jolle kiintymyksensä suoda. Sain tänään puhelun Oulusta. Taran tyttärellä Mistyllä on todettu jo viime talvena inoperaabeli kasvain ja nyt kasvain vaikuttaisi levinneen vatsaontelosta keuhkoihin. Omistaja on raskaan päätöksen edessä ja halusi siitä minulle, koiran hänelle 11 vuotta sitten luovuttaneelle, emän ja sisarpuolen omistajalle kertoa. Kiitokset, Jussi tiedosta ja voimia. Ystävän pois päästäminen on vaikea päätös, mutta velvollisuus, joka kulkee eläimestä vastuunottamisen - omistamisen kanssa. Misty on saanut Jussin luona täyden elämän: mahdollisuuden harrastaa monipuolisesti, toteuttaa taipumuksiaan, käyttää nenäänsä, päätään ja lihaksiaan, sekä osakseen niin paljon rakkautta ja huolenpitoa kuin vain ihminen voi koirallensa antaa.

Ensimmäisellä belgialaisella on aina erikoisasema omistajan sydämessä ja on suuri kunnia saada jonkun ensimmäisen belgianpaimenkoiran "kasvattaja" (Mistyn pentue on rekisteröity Sudenpesän kennelnimelle, mutta olen itse pentueen suunnittellut ja toteuttanut tiiviissä yhteistyössä Sudenpesän kennelin kanssa koiraharrastukseni alkuvuosina) ja olla hengessä, puhelimessa ja ihan IRL mukana alusta saakka, koirakon myötä- ja vastamäissä. Kun tulee Mistyn aika siirtyä taivaskenneliin, se tulee olemaan kolmas Taran lapsista, joka liittyy äitinsä seuraan. Willa ja Benoit'han menivät sateenkaarisillalle jo emonsa edellä. Ihan kaikista Taran pennuistahan minulla ei tietoa valitettavasti olekaan - Sudenpesän pennuista kuin vain ja ainoastaan Misty lähti lopulta minun kauttani maailmalle.

Surullisten ajatusten keskellä iloa minulle tuottaa tulevaisuus. Kookoksen ja Jessen viileäksi jäänyt romanssi saa jatko-osan huomenna, kun kuljetan uudestaan mourunsa aloittaneen morsiamen sulhon luokse. Tällä kertaa tärppää, minulla on siitä varma kutina! ;) Ehdin jo kalenterista räknätä balineesi-ipanoiden syntymäpäiväksi noin suurinpiirtein marraskuun 25. päivän! Olisivat siis noilla koordinaatein luovutuksessa 2010 maaliskuun alussa. Ei kuitenkaan nuolaista, ennenkuin tipahtaa, vaan peukutetaan Jesselle ja Koolle hottia honeymoonia ja jäädään sitten pikkuruisten hanipuppeleiden syntymää. Koska tykkään kuluttaa odotusajan nimiä tuleville pienokaisille miettimällä, otetaan ehdotuksia nimiteemoista - ihan valmiita nimiehdotuksiakin vastaan!

Olisin liittänyt blogimerkintään kuvan Mistystä (JK3 BH Sudenpesän Funkylady), mutta mulla on paha tapa tallentaa kuvat koneeseen ja kun kone sanoo sopimuksen irti, menetän kuvani samalla. Näin näyttäisi nyt käyneen Mistynkin kuville. Katsotaan, josko jonkun paperiversion saisin skannattua nyt kun skannerikin talosta löytyy..