Syökää kanaa!

Harvemmin tulee käytettyä aikaa lauman syömiskäyttäytymisen tarkkailuun. Tänään tein sen tarkoituksella, puhtaasta mielenkiinnosta. Ihan kaikilla ei ole laumallista felis catuksia, joita tarkkailla ja laumakäyttäytymisen tarkkailu on juuri lauman omistamisen antoisimpia puolia. -Suurin osa siitä tapahtuu tiedostamatonta.

Tarjosin ipanoille ekan kerran jauhettua isompaa lihaa, broiskusuikaleita. Mukaan pitoihin osallistuivat isot pojat Aku ja Myski. Kookos päätteli jutussa olevan jokin koira haudattuna ja pidättäytyi ruokailusta lymyten sängyn alle piiloon.

Kissan syömistä on kiehtovaa seurata. Pikkulaumastamme Myski oli - yllätys yllätys - se äänekäs syöjä. Jätkä ärhensi kauheasti lihanpala suussaan ja jauhoi vuoroin sitä, vuoroin toista rasiasta lattialle nostamaansa "lintua". Kauas toisista saaliinsa kiikutti Lola, joka tosiaan mieluummin nautti eväänsä yksin ja kävi sen loputtua hakemassa uuden palan, jonka senkin vei taas piiloon - yksin ylhäisyydessä nautittavaksi. Aku, Lenni ja Myy omasivat tasaisen varman tahdin. Ruoka syötiin astiasta missä se oli sen enempiä murisematta ja kikkailematta, mutta tehokkaimman tyylin kaikista omasi Aurora, jonka leukojen käyttöä ei voi kuin ihailla. Aito saalistaja - kasvattajan ylpeys! =)

Aurora jauhoi tappavan tehokkaasti lihan suoraan poskihampaittensa väliin, ei etuhampailla tai kulmureilla sitä nyppinyt. Syönnistä kuului kuuluva skronts skronts ääni joka puraisulla, kun liha jauhautui nieltävään muotoon. Pienen hapuilun jälkeen muutkin saivat vauhtia syömiseensä ja skronts skronts kuului suihkuhuoneessa ja lauteiden alta.

Ruokailuhetken loppuvaiheessa Kookoskin päätti liittyä seuraan ja avatessaan oven tuli päästäneeksi myös Lupen sisälle. Luau vei empimättä rasian, jossa ei lihasta ollut jäljellä enää kuin haju ja Kookos ennätti saamaan viimeisen kanasuikaleen, Lolan lattialle unohtaman.

Lupe palasi hakemaan lisää ja joutui perääntymään, kun meille tullessaan koirille hurjasti murissut ja niihin suurella epäluulolla suhtautunut Myski puski niin innokkasti sen jalkoja vasten ja kierteli koiraa kulkien välillä sen vatsan alitse. Nauratti tuokin, pitäisi oikein Myskin kasvattajalle kertoa, millainen koirakissa bailaajasta on sukeutunut. ;D

Kuvitusta ei tässä blogimerkinnässä ole, vaikka kameran kylppäriin mukaan ottaminen mielessä kävikin. Pitäisi koittaa saada ipanoista edustavia kuvia, mutta milloin, oi milloin löytyisi samaan aikaan aikaa, kärsivällisyyttä minulta ja pennuilta, sekä oikea valaistus? Huomenna lähden joka tapauksessa Tampereelle ja palaan vasta illalla, persjantaina mulla on töissä aamuvuoro ja sen jälkeen jälkitreeni, mutta ehkä viikonloppuna sitten...