Perhettäni on kohdannut henkilökohtainen suru. Isäni on vakavasti sairas ja nyt ollut viikon päivät tehostetussa valvonnassa, hengityskoneessa, niin täällä Porvoossa kuin nyt myöhemmin Helsingissäkin. Tilanne on se, että päivä kerrallaan eletään, eikä takeita kotiinpääsystä ole. Eläimet tuovat paljon iloa surunkin keskelle, mutta kaikki laumautumisen vaiheiden raportointi ym. on jäänyt, enkä ole jaksanut vastaanottaa vieraitakaan, joten kuvat uudesta perheenjäsenestä odottavat yhä ottamistaan.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Henkilökohtainen suru
Lähettänyt Unknown klo 17.36
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Paljon voimia!
Halaus ystavalle vaikean ajan keskella.Ajattelen sinua.
Lähetä kommentti