Pyyhkeitä Pepiltä

Nettikaverini Tiina ihmetteli taannoin, minne tyrkkäisi kaappeja siivoillessaan ylimääräisinä, kulahtaneina syrjään siirtämänsä koirapyyhkeet. Lähialueen koirahoitolat oli soiteltu läpi, kukaan ei tuntunut tarvitsevan. Minä, pyyhkeiden suurkuluttaja, ilmoitin heti halukkuuteni vastaanottaa koirapyyhekassi. Ikäänkuin noita usein pesisin.. No en ehkä koiria itsejään, mutta sitäkin enemmän koirien kuratassuttamia lattioita!

Sovittiin tärät, kun Tiinalla oli koulutus tällä suunnalla. Vielä viikonlopun työvuorojen jälkeen sen muistin, mutten enää tänä aamuna ja olinkin hetken sanaton, kun Tiina kilautti mulle "Me oltais nyt täällä kaupungissa, oikeastaan lähdössä jo kotiapäin." Paniikissa suoritin inventaarion (Aargh! Mulla ei ole vaatteita, tukka on kampaamatta, kämppäkin kuin ydinpommin jäljiltä!) ja päädyin siitä huolimatta antamaan ajo-ohjeet meille. EHKÄ Tiina on nähnyt räjähtäneitä tukkia ennenkin.

Nähtiin taloyhtiön parkkipaikalla ja koskapa molemmilla oli koiruudet mukana, käväistiin pikkulenksu viereisen peltolänttäreen poikki koiria juoksuttamassa. Hyvin meni, mitä nyt Lupella on vielä vähän käytöstavat hakusessa. Kiitokset kukkikselle ja Peppilille ja muistakaa sitten huhtikuussa tulla kissanpoikia katsomaan! =)

Pitäsköhän mun nyt OIKEESTI pestä tuo trio ja lakata vain puhumasta siitä...