Sähköjohto sanoo rits ja kummituseläin puussa

Toiset heräävät viikonloppuaamuisin linnunlauluun, meidän perheen luontoäänet ovat hieman toisenlaisia. Huonosti nukutun yön jälkeen, muutaman kännykän herätysmelodian sängystä käsin kuunneltuani, makasin vielä peiton alla silmät kiinni torkkumassa. RITS! Sähköinen ääni ravisti hetkessä unet silmistäni. RITS! Lattialla sängyn vieressä koiranpentu ja -aivan oikein - sillä oli sähköjohto kaulassaan. Pistoke seinästä (helpotuksen huokaus) ja pentu silmukasta. Ja torut päälle. "HYYYI! Hyyyyiii, tuhma koiranpentu! Hyi Lupe!"

Hieman hämillinen koiranpentu tassuttaa ulos makuuhuoneesta ("Ai mitä mä nyt muka tein?") Tarkastan kannettavan johdon. Jep. Hyvä, että meillä vielä on koiranpentu. Uusi laturinjohto tosin tarvitaan. Vaara on ohi, jatkan unta. Tai siis yritän. Tammikuussa neljä vuotta täyttävä poikani on herännyt ja höpöttävä, kikattava, suhiseva ja möykkyilevä elohopea unikaverina tekee aamutorkuttelun melko mahdottomaksi. Lopulta nakitan tv:n lapsenvahdiksi, sängystä käsin on helppo osoittaa digiboksin kaukosäätimestä kakkonen, kunnes

MMMOUUUU! MMOUUUUU! Uni keskeytyy. -Arto? MMOUUUU! (varmaan huutaa johonkin paperista käärimänsä tötteröön, karmea ääni) -Arto? Arto? Pää tyynystä, lapsi katsoo telkkaria. MMOOUUUU! Kissankiipeilypuussa suuri valkoinen kummituseläin huutaa pelottavalla äänellä koirille alas. Kollin jaloissa Kookos leikkisästi nakkaa niskojaan, puree poikaa jaloista. MMOUUU! ei taukoa. Koskaan en ole nähnyt kollia noin hurjana, joka karva pystyssä, korvan sivuille kännettynä se tuijottaa leiskuvin silmin koiria, jotka toki ääniefektillä varustetusta karvapallosta kiinnostuneina pyrkivät lähemmäs. Ensin ajattelen kyseen olevan kissaromantiikasta: kolli puolustaa naistaan, mutta kun huuto vain jatkuu ja siihen liittyy selvästi pelkoakin, komennan koirat kauemmaksi ja lähestyn varovasti hurjistunutta kissaeläintä.

Maailman kiltein Aku, ei se äitille mitään tee. Mitään kipeitä ei kissassa näy, se ei kuitenkaan antaisi nostaa itseään syliin. Lopulta saan siitä otteen, kannan sen saunaan ja ovi kiinni, ettei koirat pääse. Hetken rauhoittumisajan jälkeen jo laskeneella siilikarvoituksella varustettu siamilainen otetaan tarkasteluun suihkuhuoneen puolella. Ei mitään näkyviä vammoja, häntä on keskikohdasta vähän märkä. Olisiko koiranpentu siitä jatkanut, kun sähköjohdon poikkaisu jäi kesken? Mene ja tiedä, jätän kollin saunaan rauhoittumaan leikattuani ensin sen kynnet. Koirat pihalle ja aamupalaa laittamaan.