Kissa- ja vähän koiramainenkin näyttelyviikonloppu keskeytyi osaltani, kun puhelu kissanhoitajalta (= oma tytär) sai painumaan hippulat vinkuen kotipesään takaisin. Pennuista pienin voi huonosti ja kotitehohoidolla saimme sen selviämään hengissä, mutta säikähdys oli suuri ja etenkin sunnuntaiaamuna kun huomasin emon maitohanojen ehtyneen, oli itsesyytösten määrä melkoinen. Päivystävän kanssa keskusteltuani, aloitettiin nuupahtaneelle pennulle ja koko sisarusparvelle antibioottikuuri ja emolle Primperan maidontuotantoa tehostamaan, vaikka se yässä tilanteessa: enää kolme toimivaa nisää, vähän myöhäistä onkin.
Lisäruokaa muksut luonnollisesti saavat ja mikä onni, että kiinteän ruoankin syömisharjoittelu aloitettiin jo viime viikolla. Eipä tässä. Kaikkemme tehdään ja katsotaan, mihin se riittää. Edelleen suojelusenkeleitä pikkukissalle saa lähettää, vaikka pahin tältä erää jo ohi onkin. Kuvassa yön säikäyttäjä, pikku Liitu (oik.) ja Noita (vas.)
1 kommenttia:
Iiks pikku pelottelija, täältä neljän kissan ja omistajan voimin sinne suojelusenkeleitä <3
Lähetä kommentti