Jems aloitti kiiman ja perjantaina ajelimme morsiota sulhon luokse Sysmään. Treffien alku näytti lupaavalta: kaksi lunkia puskijakissaa saunanlauteilla, mutta annas olla kun me ihmiset poistuimme tilanteesta. Siihen taisi romantiikka kuihtua ja viikonlopun väliaikatiedotteet eivät hyvää lupailleet.
Tiistaina Nina ajeli yksin Jemsua hakemaan ja symbiootistaan uutta voimaa imaissut tabbynaamio päättikin, että nyt olisi sopiva aika jatkaa treffejä siitä mihin ne perjantaina tyssäsivät. No such luck - kiiman parhaat päivät oli käytetty pihtailuun ja luimisteluun ja oli kotimatkan aika. Vielä autossakin oli ääntä availtu, mutta sovittiin, että odotetaan nyt uutta mourua ja vietetään häitä sitten morsion luona. Ellei nimittäin kaikesta huolimatta Jems kuitenkin yllätä ja kanna jo nyt vauvanalkuja masussaan.
Toinen Riston morsian vaikenee yhä.
1 kommenttia:
Sellaista on elämä. Toivottavasti seuraavalla kerralla parempi tuuri. Ei noita morsioiden mielenliikkeitä aina ymmärrä.... Ensin halutaan ja sit ei ja sit taas joo..
Lähetä kommentti