Jyväskylä

Ei mitään näyttelykertomuksia sen isommin. Lähtö lauantaiaamuna klo 2:45. Keskimaan Hannan hopeanuolella turvallinen matka hyvässä seurassa ja ajoissa Killerillä.. oltasko oltu seittemän aikaan? Jo edellissenä päivänä kissojen kanssa edeltä matkustanut Nina kiinni rokotusjonosta. Hulppean Hurineesihabitatin pystytys ja sihteeristöön kahtommaan, olisko hommia. Kun sain paperit tassuistani, tapaamaan tuttuja ja kyllä niitä olikin! Myskin lapsia, Skyen lapsia ja Hannan suloinen pikkumees noin muun muassa. Kun mulla ei "omia" kissoja mukana ollut (Ii ja Jemsu ovat kyllä minun, mutta asuvat eri osoitteessa ja Nina niitä enemmän kuin mielellään esittelee - itsehän hän oli ne näyttelyyn ilmoittanutkin), sain tilauksen esittää ihanan söpön tummasuklaapojan Papun (Sultsinan Choose P-Nuts), jonka oma mamma ei arvosteluun ennättäisi. Ilomielin lupauduin ja sitten arvostelu jo alkoikin värintarkastusluokalla. Kuten Nina blogissaan kertoi, suklaakilpikonnatabbyksi rekisteröity Jemmicamme on syksyllä DNA-testattu suklaageenin suhteen ja yksi kappalehan sitä löytyi, eli toinen pari on eri laatua. Sininen, koska ruskeakilppariksi Jems olisi aivan väärän värinen. No saatiin sinne paperiin oikea värikoodi ja ei kun kohti aikuisten luokkia. Aamusta paikalle tupsahtivat myös Ebenin ja Damonin tulevat omistajat ja kun olin käynyt Papustia tuomarille esittämässä, kiidettiin hotellille pikkupoikia katsomaan ja kauppasoppareita täyttelemään. Kun saatiin junalle kiirehtivät matkaan, humisi hetken päässä. Vastaavalla vauhdilla en ole ennen pentuja luovuttanutkaan. Hyviin ja rakastaviin koteihin pääsivät nämäkin Willicon-naperot. Damonin edesottamuksia on jatkossa mahdollista seurata Lapinninjat-blogissa. Ebeniä tapaa näyttelyissä. Se muutti norjalainen metsäkissalaumaan Kuopioon. :)

Näyttelypäivä jatkui paneelin odotuksella. Jemmica ja Skyen suklaatabbytytär Daisy olivat olleet toisiaan vastassa TP-valinnoissa ja kahdesta kauniista oli nominoitu sinikilpuri. Jemmikselle varasin assariksi tietenkin Hannan. Paneelin kulku ja iltaohjelma oli Hurineesiblogissa kerrotun mukainen. Itseäni päivässä ilahdutti suunnattomasti meille sulhaseksi lupautuneen Skyen pojan Riston näkeminen, kuokkiminen Orifame-klaanin kokoontumisajoissa ja hyvä seura ja meininki ylipäänsä. Yöseurana hurineesit olivat parasta A-luokkaa ja yleensä ei-niin-kauheasti-vieraista-tykkäävä Tihrukin sulki minut silkkiseen suosioonsa. Oh ja muh! *sydän*

Sunnuntain arvostelusta voitte lukea H-blogista. Oli se huimaa! Kastraattien TP-valinnoissa sain kunnian esitellä upeaa ihanaa simskuveteraania Kimiä. Senjan käsissä Myskin Pekko-poika venyi komeasti voittoon, mutta Kimi olikin BIS-vet. molempina päivinä ja on siinä äijää lookseilla siunattu, kun vielä 11-vuotiaanakin on sanomista TP-valinnoissa. Onnittelut omistajalle ja kasvattajalle. Hyvin ja rakkaudella pidetty pärjää ikämiesluokissakin.

Kotimatkalle kun pääsimme lähtemään oli vielä valoisaa. Volvon takapenkillä Porvooseen matkasi uusi Deltta, Aniksen vauvoille ostettu. Kiitokset rakkaat ystävät viikonlopusta! Seuraavan kerran näytellään URKissa.