Muistaakseni Ancient-kissalan Senia varasi taannoin itselleen sen maailman huonoimman - vai laiskimmanko se oli? - bloggaajan tittelin. Mä oon sitten se toisiks laiskin. Kuvamatsku ei päivity siksi, ettei sitä ole. Aamulla ei ehdi kuvata, illalla on siihen liian pimeä. Kuvaajankin olin meille vapaapäivälleni buukannut (kiitos Varpu), mutta jouduin viime hetkellä perumaan, kun läheisen elämäntilanne vaatii aikaani ja aika paljon aikaa ja energiaa kuluu ihan arjen pyöritykseen, johon kissalan kirjeenvaihto ja eläinlääkärikäynnit luovat oman pikantin lisänsä.
Eläinlääkärikäynneistä selvennettäköön, etteihän me siellä nyt ihan kaiken aikaa hypätä. Kerran viikossa vain viimeisen kahden viikon aikana. Eli pennuille pukkasi jostain silmätulehduksen, jota sitten tippakuurilla hoidettiin ja vahvisterokote siirtyi viikolla ja sen myötä myös luovutus. Nyt ovat sen alkuviikosta saaneet ja kaikki ovat reippailla mielin, kirkassilmäisinä valmiina lähtöön. Mitään suurensuuria nämä pennut eivät ole, mutta sitäkin hurisevampia ja ihmisennälkäisiä.
Toiset masuunpöristettävät tapasin tänään ekan kerran kolmeen viikkoon, nimittäin Ninan luona kasvavat Willicon Teekakkoset. Sijoituskodissa oli perheen aikuisilla kissoilla pian pentujen synnyttyä rajua vatsaoireilua: oksentelua ja pitkittynyttä ripulia. Kun ei mokoma normaalikonsteilla taipunut, oli pakko lausua ääneen pelottava kirjain G. Giardiaa? Who knows, mutta Axilurin myötä kisumisujen vatsat rauhoittuivat.
Vaikka tartuntaa ei sijoituskodissa ole todennettu, toki päät sauhuten mietimme, että jos se on Sitä, mistä se voi olla lähtöisin ja vaikka meillä kotona on kissojen massut kunnossa, oli tiedossamme, että giardiasta on oireetonkin muoto olemassa. Niinpä ensin CatVettiä konsultoituani, keräsin viime viikolla kakkaa purkkiin. Tiistaiaamuna sain Evirasta puhelimitse tiedon: näyte negatiivinen :). Ninan kissat ovat kaikki Axilurinsa syöneet (10pv) ja kakan purkitus siellä alkaa ensi viikolla. Tästä koko ruljanssista tullee sitten ihan oma merkintä sijoituskodin blogiin. Siellähän ne tunnelmat tiiveimmät olivat, vaikka mukana elettiin etänäkin.
Jo tässä kohtaa voin nostaa silinterihattua ja frakki maata viistäen kumartaa Ninalle, joka onnistui hoitamaan tartunnan - oli se sitten mikä tahansa - niin, etteivät pikkukissat sitä saaneet. Se, jos joku on arjen sankaruutta.
Niin mutta jos niistä naperoistakin jotakin. Nightwishit lähtevät maailmalle, kaksi muita myöhemmin, mutta siltä vaikuttaisi, että Novio ja Amaliakin ovat omat ihmiset itselleen hurmanneet ;). Iin naperoista on alustavasti jatkoon valittu Arska ja Nala. Loput neljä sitten päätyvät lemmikeiksi ja näyttelykastraateiksi. Hyviä kotiehdokkaita on lähes kaikille - vain Taavetin oma ihminen uupuu. Tuumailevalle sylissänapottajalle syliksi tarjokkaat ilmoittautukoon allekirjoittaneelle joko sähköpostitse: williconATsurok.fi tai puhelimella 044-345 9555.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti