Kookoksen steri

Vihdoin päästiin sanoista tekoihin ja saatiin Kookos siirrettyä kastraattikuoroon.
Aika oli sovittu 12:ksi ja kolmen sininassun voimin lähdimme kissanrattailla liikenteeseen. Hauki sai samalla reissulla vahvisterokotteen ja Thorne oli matkassa ihan seuramiehenä vaan, sillä Kookelihan jäi vastaanotolle nukkumaan. Poikien visiitti vastaanotolle oli siis lyhyt ja ehdimme saman bussin kyytiin, jonka kyydissä Näsiin menimmekin.

Iltapäivällä puoli kolme aikaan menin sitten Koksua hakemaan ja siellähän kaunis prinsessamme lämpötyynyn päällä veteli umpisikeitä. Nostin ystävän kantokassissa olevaan pesään ja ostin vielä särkylääkettä mukaan. Varmuuden vuoksi. Mulla on se periaate, ettei ihmisen, eikä eläimen tarvitse kipua kärsiä, kun sitä kerran voi lääkitäkin.

Ennen kissan kassiin laittoa ell näytti nätin pikku haavan masussa. Kysyi myös, oliko kissalla ollut juoksu päällä. No ei ollut vielä moukaissut, vaikka olihan se naperoille jotakin kätissyt. Olin pannut sen enemmän sen piikkiin, ettei mummu enää välittänyt isoja poikia imettää. Kissanpentu kun on opportunisti ja imee kyllä kaikkia, jotka imeä antaa. Siinä ei erotella, onko äiti, sisko, mummu, setä vaiko vaikka koira. Onneksi imemisvaihe yleensä oikea-aikaisesti vierotetuilla jää pian pois.

Takaisin Koksuun ja sen juoksuihin. Eläinlääkärin kanssa keskustelimme siitä, kuinka itämaisroduilla juoksu on aina enemmän tai vähemmän tulollaan tai menossa ja myöhemmin päivällä pohdin asiaa vielä itsekseni. Sen - sanotaan nyt kahden ja puolen vuoden aikana, jonka Kookos on ollut fertiili, se on saanut kolme pentuetta, se on imettänyt jokaisen pentueen vähintään 12-viikkoiseksi - jona aikana se ei ole mourunnut, lisäksi voidaan vähentää talvipaussit ja kesätauot kiimailussa (hyvin epämääräistä, eikä päde kaikkiin, mutta arvioidaan ajaksi n. 3kk.) Lopputulemana voidaan sanoa, että kolmesta elinvuodestaan siitosnaaras on ollut kiimassa, tulossa kiimaan tai sen jälkitilassa noin vuoden. Ja kun ottaa vielä huomioon itämaisrotujen kiimojen intensiteetin, voi hyvällä syyllä sanoa, että eläkepäivät on hyvin ansaittu.

Kaksi neljästä kotona asuvasta kasvatuskissastamme on nyt kastraatteja ja jahka Myskin viimeisten morsianten tiineys varmistuu, luku sen kuin kasvaa. Tässä kuva uneliaasta Kookoksesta. Äidin rakas. :love: