Kissanäyttelyssä osa I

Lähdimpä sitten taas kerran kissanäyttelyyn ilman kissoja. Assarointi on vienyt mennessään ja menen näyttelyihin tuttuja tapaamaan, kissakauneudesta nauttimaan.

Keskimaan Hanna poimi tuttuun tapaan minut Itäkeskuksesta kyytiin ja niin olimme pian Ed-areenalla. Aamuisen neuvonpidon jälkeen sain tuomarikseni Eva Wieland-Schillan, jolla ilokseni olikin suurin osa pitkäkarvoista arvosteltavanaan, mukaanlukien "lapsenlapseni" Iineksen (W.Sur Maa) tyttären Tihrun ja tämän valkoiset varianttiveikat Minon ja Mustikan. Voi sitä isoäidin ylpeyttä - ja keljuutta, kun pitää tuomarin assistenttina toimiessaan pitää suu supussa, eikä saa kaikille suureen ääneen toitottaa, että "Meitsin lapsenlapsihan siinä! Eikö olekin ihana!" :D

Suhtaudun kissoihini ja kasvatteihini hyvin omistavasti ja harva se kerta alaleuka aivan liikutuksesta väpättää, kun seuraan "lasten" arvostelua. No kivat arvostelut saivat kauniit lapsenlapset ja Tuomarin Parhaan valinnassa ottivat lilanaamio balineesi ja valkoinen varianttipoika mittaa toisistaan - balineesi voitti. :)

Harmitti hieman tuomaripöytien sijoittelu oli tässä näyttelyssä. Se kun oli sellainen, ettei toiselle nelkkutuomarille arvosteluun tuotavia kissoja nähnyt kuin häkeissä korkeintaan ja häkkirivien kiertämiseen ei assistenttina ole aikaa. No, kuten todettu, oman tuomarin pöydällä näki mukavan otoksen pitkäkarvoista. Näin mm. B-pentujemme sisaruspuolet, Tistan Shere Khanin ja Sarabin. Liian vähän aikaa jäi pulisemiseen kasvattajakollegoiden kanssa, mutta Turussa juttu jatkuu, nakittipa BaJaVan kasvatusneuvoja minulle melko mieluisan tehtävänkin, kiitos luottamuksesta. :))

Paneelissa sain kantaa aina yhtä suloisen Mummeli Twixinho Jessen. Tällä kertaa hurmaava Velokatin Pegoretti sen voitti. Kannoin luonnollisesti myös kauniin Tihrun (Nicator Miss Moneypenny), joka nimestään huolimatta ei ole tihru ollenkaan! Ja sitten muiden kategorioiden kissoja, mm. hellyttävän suklaa burmapojan; russivauvan, jonka olisin voinut viedä kotiin mukanani, kaksi birmaneitoa ja pitkäkarvaisen kotikissan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun esittelin kotikissan paneelissa (tai ylipäänä yhtään missään) ja voin hyvin ajatella tekeväni saman uudelleen. Ehkä jo huomenna! :p

Yksi seikka pitää vielä mainita ja nimenomaan tästä olen huisin ylpeä ja otettu. Kun Myskin kasvattaja Marika ei pystynyt repeämään kahteen paikkaan samanaikaisesti, sain tuomarin pöydällä esitellä aivan erikoislaatuisen kissan - nimittäin Myskin isoäidin Suskin! (virallisemmin Baila-Bailan Keskiyön Tanssi) Jumantsuikkelis, mikä luonne! Ja varsin charmantti rouvakissa muutenkin. :rakkaus:

Näin blogin välityksellä vielä onnittelut kaikille saavutuksiinsa tyytyväisille. Huomenna se onkin aivan erikoisjännä päivä, kun Thorne osallistuu ihkaekaan näyttelyynsä. Mitenköhän meidän piskuinen partasuu isojen kissojen geimeissä pärjää? Äitiä jännittää, kääk!